Purjelennon pulinajakso

pulinajakso.ilmailuliitto.fi
Tänään on Ti 20 Marras 2018 22:16

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 17 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: To 21 Maalis 2013 16:00 
Poissa

Liittynyt: To 24 Tammi 2013 12:13
Viestit: 16
Terve kaikille,

Kartsa67:n hienojen tekstien jäljissä lähden pitämään myös omaa "lentopäiväkirjaa" täällä foorumilla.

Toivonmukaan näistä teksteistä apua saavat "sitten joskus" harrastusta aloittavat tai sitä miettivät.

Olen siis 22-vuotiaana aloittamassa 23.3.2013 purjelentokurssia Lappeenrannan Ilmailuyhdistyksellä (mikä itseasiassa vaikuttaa melko myöhäiseltä ajankohdalta kun olen muiden tarinoita lukenut). Haaveissa tämän harrastuksen, oikeastaan alunperin moottorilla lentämisen joka nyt vuoden aikana on hiljalleen kääntynyt purjelentopuoleen häpeilemättä kustannussyistä, aloitus on ollut jo ainakin kolme vuotta.

Olen pyörinyt kentällä omasta halusta (ja joskus myös haluttomuudesta) suhteellisen paljon viimeisen kolmen vuoden aikana ja osallistunut yhdistystoimintaan kerhoon kuitenkaan kuulumatta. Kyydissäistuminen on jäänyt näiltä osin vain moottorikoneisiin.

Kävin 17.3.2013 purjelentokurssin infotilaisuudessa LIY:n hallilla. Silloin vielä oli puhtaasti mielessä ainoastaan tutustuminen harrastukseen ja ehkä tutustumiskurssihalukkuuden ilmoittaminen. Siinä pienen luennon ja kone-esittelyiden ja purjeilla lentävien kavereiden hehkutuksessa päätin repäistä ja alkaa kerralla lupakirjaan tähtäävän koulutuksen.

Epäröintiä olen ehtinyt kokea moneen otteeseen tässä vajaan viikon sisällä - mitä jos minusta ei olekaan siihen? Varsinkin Kartsan matkapahoinvointijuttuja kuunnellessa pelko heräsi :oops: Moottorikoneiden kyydissä en ole ikinä fyysistä pahoinvointia kokenut, mutta esimerkiksi rajut ohjausliikkeet saavat aikaan tunteita, että olisinpa maanpinnalla jo. Nämä kuitenkin menevät yleensä nopeasti ohi ja tasaisella lennolla rauhallisin kaartein olen jo pitkään osannut nauttia kyytiläisenä olosta.

Kuten siis tosiaan mainittu, ylihuomenna kello 13.00 istun LIY:n luokkatilassa ensimmäisiä teorioita läpi käyden. Sen verran perfektionisti osaan olla aivan kaiken suhteen, että lukaisin jo läpi Purjelentotaito-kirjan (sivuhuom. hienoa että on verkossa vapaassa jakelussa!) - myönnän kuitenkin että syvemmät aerodynaamiikkaan perehtyvät luvut lukaisin puolella mielellä läpi. En siksi, että en niistä olisi kiinnostunut - vaan siksi että nuo on nimenomaan niitä asioita jotka opin kun toinen ihminen (lue: opettaja) kertoo ne minulle. Enemmän käytäntöön liittyvät aiheet, kuten koneen käsittely maalla, hinauksessa ja ilmassa pystyn hahmottamaan lähes yhtä helposti itseopiskeluna kuin toisen opettamanakin.

Alan tänne päivittämään koulutuksen edetessä kuulumisia ja tunteita purjelentokoulutuksen suhteen. Ihan joka tunnin jälkeen en aio päivittää, sitä en itse halua enkä usko että kukaan mukaan niitä jaksaa lukea :wink: Mutta koulutuksen käännekohdissa ja muissa mielenkiintoisissa tapahtumissa kyllä. Päivittäminen on varmasti tiheämpää lentojakson alettua.

Kuten edellä mainitsin, terve kaikille ja kiitos hienosta alan foorumista!

Tero Korhonen


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Su 24 Maalis 2013 10:31 
Poissa

Liittynyt: To 24 Tammi 2013 12:13
Viestit: 16
Nyt on ensimmäisistä teorioista selvitty. Opettajina meidän kurssilla siis toimivat H. Tynys ja I. Lindström.

Päivitystaukoa tuleekin nyt varmaan sinne lentotuntien alkuun, kun en todellakaan näe tarpeelliseksi teoriatuntien välissä päivittelyä...

Tero Korhonen


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Su 24 Maalis 2013 21:53 
Poissa

Liittynyt: Pe 10 Loka 2008 9:29
Viestit: 48
Paikkakunta: Oulu
Mielenkiintoista seurata tätä sun aihetta. Olen itsekin käynyt purjelentokurssin samassa yhdistyksessä viisi vuotta sitten ja aloitin tosiaan silloin ihan samanikäisenä kuin sinäkin, että ei minun mielestä ainakaan ole liian myöhäistä aloittaa purjelentoa tuossa iässä, oikeastaan tuo on varmaan paras ikä tulla purjelentokurssille. Samassa yhdistyksessä siis lennän vielä tänäkin päivänä ihan vakituisesti ja tulevana lentokautena on tarkoitus taas lentää, joten eiköhän me tutuksi tulla siellä LIY:n hallilla :)

-Olli Hänninen

_________________
There are old pilots and there are bold pilots, but there are no old bold pilots!


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ma 25 Maalis 2013 10:29 
Poissa

Liittynyt: To 24 Tammi 2013 12:13
Viestit: 16
O.H kirjoitti:
Mielenkiintoista seurata tätä sun aihetta. Olen itsekin käynyt purjelentokurssin samassa yhdistyksessä viisi vuotta sitten ja aloitin tosiaan silloin ihan samanikäisenä kuin sinäkin, että ei minun mielestä ainakaan ole liian myöhäistä aloittaa purjelentoa tuossa iässä, oikeastaan tuo on varmaan paras ikä tulla purjelentokurssille. Samassa yhdistyksessä siis lennän vielä tänäkin päivänä ihan vakituisesti ja tulevana lentokautena on tarkoitus taas lentää, joten eiköhän me tutuksi tulla siellä LIY:n hallilla :)

-Olli Hänninen


En itsekään koe vielä itseäni liian vanhaksi tähän harrastukseen. Harkinnut olen tätä lentoharrastuksen aloittamista jo niin pitkään että nyt on aika toimia tai kohta huomaan käyvän samaan kuin kerhon nykyiselle pj:lle I. Toivaselle :) Eli miettii ja miettii niin pitkään että alkaa ikä tosissaan painaa jo ja esimerkiksi medikaalien saamisessa tulee ylimääräisiä vaikeuksia.

Häneltähän sain oikeastaan huomattavan lisäpotkaisun tälle harrastuksen aloitukselle. Tammikuussa eräänä iltana kerholla kun suunniteltiin LIAS 2013-nettisivujen tekoa (saitit jäi minun vastuulle puhtaasti IT-alan työni ja koulutukseni puolesta) niin puhe kääntyi lentoharrastukseen. Ilkka kertoi oman tarinansa ja totesi, että miettiä ei kannata turhaan vaan jos yhtään siltä tuntuu niin koneen puikkoihin vaan :)

Ja nyt pienenä mainostuksena siis ;)

http://www.lias2013.fi

Kesäkuussa sankoin joukoin EFLP:lle, luvassa takuuvarmaa menoa ja melskettä!


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ma 29 Huhti 2013 7:51 
Poissa

Liittynyt: To 24 Tammi 2013 12:13
Viestit: 16
Terve vaan kaikille,

pitkähkön päivitystauon jälkeen pääsin vihdoin eilen purjekoneen kyytiin ja ohjaimiin ensimmäisen lentotunnin merkeissä.

Keli oli ammattilaisten mukaan "haasteellinen", eli rajuja kenttää risteäviä tuulia (puuskissa 12 m/s). Varmasti näin olikin, ainakin koulutustarkoituksiin. Kaksi vetoa vedettiin ja hieman reilu tunti tiimaa kerättiin. Yllätyin ensimmäisen lennon kohdalla siitä, kuinka vähän jännitti tai pelotti. Leko-hinaus tuntui ilkeimmältä kohdalta ensimmäisen lennon kohdalla, mutta toisellakin jo osasi varautua siihen ryskytykseen ja poukkoiluun joten sekään ei enää pahalta tuntunut (nimim. joskus aikanaan vintturistartteja odotellen... :roll: ). Ensimmäinen keikka oli samalla koko päivän ensimmäinen joten WT9 Dynamic hinasi meidät 1000m korkeuteen, jossa irroitettiin. Korkeahko irroituskorkeus johtui siitä, että ensimmäinen keikka ei menisi ihan mäenlaskuksi, sillä nostoista ei ollut mitään arvioita. Yllätyin itse siitä, miten paljon meno rauhottui heti, kun köysi irroitettiin ja osasin itsekin olla jo sen verran vapautuneempi, että sain jopa sanan suusta ulos :mrgreen: Muutama kapea 2 m/s nosto löydettiin, mutta puolen tunnin jälkeen lähdettiin laskukierrokseen, jotta muiden ei tarvitsisi istuskella maassa "kuin olisivat lentoon lähdössä". Omaa nousua tuli 150 m.

Toisella lentokerralla omaa nousua saatiin jo 400m (450m irroitus, 850m maksimikorkeus). Ilmassa sai kokeilla rauhassa ohjainten vaikutuksia koneen toimintaan ja tämä kuuluisa "yliohjaaminen" tuli minunkin kohdalla varsin toteen. En vain voinut olla vispaamatta ohjaimia kokoajan, kun tuntui että kone meni luisussa tai oli kallellaan, vaikka näin ei edes joka kerta ollut. Nousuissa ja laskuissa seurasin kädet ja jalat ohjaimilla miten opettaja toi koneen todella hienosti alas vaikka sivutuulet tuntuivat koneessa melkoisen huimilta.

Eli summa summarum, jännitti paljon vähemmän kuin osasin odottaa ja sain paljon ymmärrystä purjelentokoneen toiminnasta hinauksessa, termiikissä ja laskussa. Fiilis siitä, kuinka paljon on vielä oikeasti opittavaa, vähintään tuplaantui. Teoriat saavat lentämisen vaikuttamaan helpolta... :mrgreen:

Seuraavan kerran taivahilla ollaan lauantaina ja sunnuntaina kelien niin salliessa. Toivonmukaan opit jäävät päähän. Sainpahan ainakin makua kuinka paljon sitä opittavaa todellakin on :) Viestissä liitteenä vielä kuva, jonka pahimman alkujännityksen jälkeen sain räpsästyä, kännykkäkameralla kylläkin joten laatu ei päätä huimaa. Korkeutta kuvanottohetkellä n. 1100m.


Liitteet:
lentelya.jpg
lentelya.jpg [ 45.52 KiB | Katsottu 40402 kertaa ]


Viimeksi muokannut Hannu N päivämäärä Ma 29 Huhti 2013 10:06, muokattu yhteensä 1 kerran
Edit: Pienensin kuvan kokoa.
Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: To 27 Kesä 2013 10:55 
Poissa

Liittynyt: To 24 Tammi 2013 12:13
Viestit: 16
Jatketaan "pienen" tauon jälkeen kirjoittelua. LIAS 2013, kesälomareissu ja työkiireet ovat hiljentäneet tahtia kirjoittamiselle (ja myös lentämiselle). Lentoja on takana nyt 12 kpl, tiimaa muistaakseni vajaa pari tuntia (lentopäiväkirjaa en muistanut tarkistaa).

Lappeenrannassa on muun Suomen tapaan viime aikoina kärsitty erittäin mieltäkohottavista, tuskallisista helteistä jotka ovat myös luonnollisesti aiheuttaneet purjelentoon sopivien kelien vähenemisen. Tiistaina 25.6. pääsin kuitenkin pitkästä aikaa taivahille, hinaus- ja laskuharjoitteluun.

Konehan pysyy hinauksessa vakaana kuin epilepsiakohtauksen saanut. Eli ongelmakohtana minulla on edelleen melkoisissa määrin yliohjaus. Hauskaa, kun kyllä sen tiedostan koko ajan että ohjaan liikaa ja silti kabiinissa on hinauksen aikana käsiä enemmän kun ralliautossa. Ilmassa omin voimin kyllä sitten jo pysytään, kun saadaan nopeudet matkanopeuksille. Pientä harjoittelua kaarrossa vielä kieltämättä on, kaarron aikana nopeudet putoavat liikaa. En hahmota vieläkään kunnolla nokan asentoa kaarrossa ja kuvittelen sen kokoajan olevan liian alhaalla, vaikka näin ei ole. Ihan opettajalle ilmoittamatta ei kuitenkaan tekisi mieli syöksykierreharjoittelua aloittaa... :wink: Laskuissa ongelmia tuottaa vielä koneen saaminen linjaan kiitotien kanssa sekä oikean liukukulman löytyminen. No, tätä vartenhan sitä kurssilla ollaan... :)

Pienen lentomäärän takia hommasin lainaksi Saitekin X45 joystickin, throttle leverin (jota kylläkin käytän lentojarruna) ja Silent Wings simulaattorin. Nyt muutaman illan pelailleena olen alkanut hahmottamaan selkeästi paremmin lennon aikana tekemäni virheet ja etenkin sen, miten ne korjataan. Kaikille purjelento-oppilaille (ja tottakai kokeneillekin) suosittelen ehdottomasti simulaattorilentämistä varsinaisen lentämisen ohessa. Seuraavan lentokerran jälkeen voin jo raportoida, onko simulentämisestä ollut konkreettista hyötyä. Vielä kun saan aikaiseksi, ostan TrackIR-laitteen, joka on siis IR-tunnistin joka lukee pään asentoja ja liikuttaa pelin kameraa niiden mukaisesti. Tämän koen olevan melkein pakollinen varuste, sillä koneen kuljettaminen oikein laskukierroksessa vaatii aina satunnaisesti sitä, että näkisi sen kiitotien... :twisted: Nyt kameraa ohjailen joystickin nappulalla, mikä on vähintään surkeaa.

Kuulumisiin!


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: To 27 Kesä 2013 11:58 
Poissa

Liittynyt: Pe 15 Maalis 2013 14:43
Viestit: 11
Tämän kesän GPL-oppilas Oripäästä (ei tosin ihan juniori, 40 tuli täyteen kesken kurssin) aloitti myös yliohjaamisella. Takapenkiltä tuntui teema olevan ensimmäiset 10-15 lentoa "älä ohjaa, anna koneen lentää" ja "vähemmän sauvaa, enemmän jalkoja." Kuitenkin jossain vaiheessa palikat loksahteli paikoilleen ja havahduin siihen itsekin että hetkinen, tänään ei ole takapenkiltä puhuttu jaloista kertaakaan ja nyt on 43 lentoa (muistaakseni, ei ole päiväkirja mukana) takana, joista jo 8 yksin. Keskittyminen on helpompaa kun takapenkki ei häiritse jatkuvasti ja pitää aina lentoonlähtötarkastuksen kohdassa lisäpainot oikein hetki miettiä että onko painopiste kohdillaan kun takapenkillä ollut lisäpaino on poissa. (Puchacz on muuten oikeasti kivempi lentää lähellä maksimipainoja kuin yksin) Nyt kyllä pelottaa mennä kentälle kun kaste on vielä saamatta, sitä ei viitsitty 4 hengen miehityksellä hoitaa heti lennon jälkeen. :)

Täälläkin on kyllä hinauslentäjien perässä nypitty alkuun ihan urakalla ja siivekejarrutuksen kompensointi jaloillakin jo tosiaan sujuu, mutta sittemmin on myös kuultu sekä perässä roikkumisesta että laskuista yksinkin että ei yhtään näyttänyt oppilaan lentämältä, eli tsemppiä harjoitteluun, kyllä se siitä lähtee sujumaan. Alkuun vähän jännäsi asiat kun ei tiennyt miltä kaikki tuntuu ja kuuluu tuntua, mutta myöhemmin aloin ihan nauttia sakkausharjoituksista (vaikka meidän Puchacz suorassa sakkauksessa lähes poikkeuksetta kaatuukin vasemmalle, mikä ekalla kerralla hirvitti) ja etukäteen jännitetyt syöksykierteetkin oli oikeasti hauskoja - kun ne siis tapahtuivat hallitusti ja 1700m korkeudesta aloittaen. G-vitamiini tekee ihmiselle hyvää, tosin olen melko varma, että pitkäaikaisella runsaalla käytöllä alkaa posket roikkua olkapäillä.

Mutta pointti oli oikeastaan miksi lähdin vastaamaan, että tuo yliohjaaminen on kuullun perusteella se yleinen ongelma mistä pitää päästä eroon ja antaa koneen lentää. Oppilaat saavat opettajilta kuulemani perusteella aikaan hirveää turbulenssia ihan sileässäkin ilmassa. Hinauksessa kaitsiessa mulla on tuoreessa muistissa vielä kun oli vaikeuksia saada konetta kohdilleen hinun perässä ja takapenkiltä kuului "minä ohjaan" ja siihenhän se sitten rauhoittui. Sitten takapenkki kysyi "mitä mä teen", johon nolona sitten etupenkin oppilas joutui punastellen toteamaan "et mitään." :)


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Pe 28 Kesä 2013 12:06 
Poissa

Liittynyt: To 24 Tammi 2013 12:13
Viestit: 16
vpjsuu kirjoitti:
Tämän kesän GPL-oppilas Oripäästä (ei tosin ihan juniori, 40 tuli täyteen kesken kurssin) aloitti myös yliohjaamisella. Takapenkiltä tuntui teema olevan ensimmäiset 10-15 lentoa "älä ohjaa, anna koneen lentää" ja "vähemmän sauvaa, enemmän jalkoja." Kuitenkin jossain vaiheessa palikat loksahteli paikoilleen ja havahduin siihen itsekin että hetkinen, tänään ei ole takapenkiltä puhuttu jaloista kertaakaan ja nyt on 43 lentoa (muistaakseni, ei ole päiväkirja mukana) takana, joista jo 8 yksin. Keskittyminen on helpompaa kun takapenkki ei häiritse jatkuvasti ja pitää aina lentoonlähtötarkastuksen kohdassa lisäpainot oikein hetki miettiä että onko painopiste kohdillaan kun takapenkillä ollut lisäpaino on poissa. (Puchacz on muuten oikeasti kivempi lentää lähellä maksimipainoja kuin yksin) Nyt kyllä pelottaa mennä kentälle kun kaste on vielä saamatta, sitä ei viitsitty 4 hengen miehityksellä hoitaa heti lennon jälkeen. :)

Täälläkin on kyllä hinauslentäjien perässä nypitty alkuun ihan urakalla ja siivekejarrutuksen kompensointi jaloillakin jo tosiaan sujuu, mutta sittemmin on myös kuultu sekä perässä roikkumisesta että laskuista yksinkin että ei yhtään näyttänyt oppilaan lentämältä, eli tsemppiä harjoitteluun, kyllä se siitä lähtee sujumaan. Alkuun vähän jännäsi asiat kun ei tiennyt miltä kaikki tuntuu ja kuuluu tuntua, mutta myöhemmin aloin ihan nauttia sakkausharjoituksista (vaikka meidän Puchacz suorassa sakkauksessa lähes poikkeuksetta kaatuukin vasemmalle, mikä ekalla kerralla hirvitti) ja etukäteen jännitetyt syöksykierteetkin oli oikeasti hauskoja - kun ne siis tapahtuivat hallitusti ja 1700m korkeudesta aloittaen. G-vitamiini tekee ihmiselle hyvää, tosin olen melko varma, että pitkäaikaisella runsaalla käytöllä alkaa posket roikkua olkapäillä.

Mutta pointti oli oikeastaan miksi lähdin vastaamaan, että tuo yliohjaaminen on kuullun perusteella se yleinen ongelma mistä pitää päästä eroon ja antaa koneen lentää. Oppilaat saavat opettajilta kuulemani perusteella aikaan hirveää turbulenssia ihan sileässäkin ilmassa. Hinauksessa kaitsiessa mulla on tuoreessa muistissa vielä kun oli vaikeuksia saada konetta kohdilleen hinun perässä ja takapenkiltä kuului "minä ohjaan" ja siihenhän se sitten rauhoittui. Sitten takapenkki kysyi "mitä mä teen", johon nolona sitten etupenkin oppilas joutui punastellen toteamaan "et mitään." :)


Kiitoksia vastauksesta ja rohkaisuista! Huomenna aloitellaan lentotoimintaa taas kello 10, toivon mukaan tämä tästä alkaa sujumaan :roll:


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ma 08 Heinä 2013 8:30 
Poissa

Liittynyt: To 24 Tammi 2013 12:13
Viestit: 16
Ja taas jatkuu, lentotoiminnassa pieni tauko. Meiltä puuttuu vaan yksi aspekti että päästään taivaille, hinauslentäjä... :D

Toissa viikon lauantaina siis oli toistaiseksi viimeisimmät lennot. Nyt lentokertoja 17 ja tiimaa reilut kuusi tuntia. Simulaattorilentämisestä oli todellakin hyötyä, yliohjaaminen väheni (vaikka sitä edelleen onkin) ja pysyin hinauskoneen perässä ilman mitään katastrofaalisia ongelmia. Kaksi kurssilaista lentivät jo välitarkkarit, ja hienostihan ne menivät läpi. Vääjäämättä se itselläkin lähenee. Eikä edes jännitä...

Toivonmukaan viikonloppuna päästäisiin jatkamaan jo lentoja. Minulla ainakin kun tuppaa helposti käymään niin, että kun taukoa tulee niin ensimmäiset yksi tai kaksi lentoa menee ihan puhallellessa ja uudelleen opettelussa. Kunpa olisikin onnellinen, työtön lottovoittaja niin voisi päivät pitkät lennellä. Reaaliteetti kuitenkin on se, että töissä joutuu nuhraamaan 8 tuntia päivässä, 5 päivää viikossa ja välillä viikonloputkin. No, vielä on onneksi reservissä 2 lomaviikkoa, jotka voisi sijoittaa tuonne elokuulle ja tuhlata mahdollisimman tehokkaasti kentällä.

Mutta indeed, jännitys alkaa pikkuhiljaa vaihtumaan silkkaan innostukseen ja hinkuun päästä ilmaan. Sekös huojentaa, ensimmäiset fiilikset kun olivat jotain aivan muuta. Keräillään tässä nyt sitten kuppilatiimaa kunnes hinauslentäjä saadaan.

Terveisin,

nimim. Lupakirjatavoite 2021.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ma 12 Elo 2013 7:50 
Poissa

Liittynyt: To 24 Tammi 2013 12:13
Viestit: 16
Terve kaikille!

Nyt sitä on keretty taas keräämään tiimaa, ja ensimmäinen yksinlento on takana! :o Lentokertoja tällä hetkellä 38. Yksinlento tapahtui eilen sunnuntaina. Välitarkkari meni komeasti läpi ja opettajan "painostuksesta" lähdin samoilla lämmöillä yksinään heti välitarkkarin jälkeen. Jälkeenpäin ajateltuna näin päin parempi, sillä jos olisin jäänyt arpomaan hetkeksikin kentän laitaan, en olisi varmastikaan lentänyt eilen yksin. Lento kokonaisuudessaan meni jopa minusta hyvin, samaa mieltä olivat opettajat ja kurssitoverit. Alkuun oli tietenkin pieni totutteleminen kevyeeseen ja nokkapainoiseen koneeseen, kun opettaja ei enää takana istunutkaan. Puchacz nousi odotettua nopeammin kellumaan, mutta rauhallisesti kun otti ja antoi hinauskoneen nousta rauhassa, loppu olikin silkkaa hymyilyä. Nostoon pääsin kiinni, vaikkakin keli oli vasta aukeamassa ja termiikki irtosi melko kapeissa kuplissa kalkkilouhouksen päältä. Joka tapauksessa, irroitus 500m ja hurjat 100m omaa nousua. 17 minuutin jälkeen korkeudet alkoivat olla lähempänä 300m ja ei muuta kuin kone kiitotien suuntaisesti, lähestymisnopeus kohdalleen ja radioon ilmoitus "Lappeenrannan liikenne, OH-772 vasen myötätuuli kiitotie 24". Lasku meni mielestäni jopa paremmin kuin kertaakaan opettajan kanssa. Muutaman metrin aikaisemmin kun olisin saanut koneen pysähtymään (Puchaczin pyöräjarru ei ole kummoinen).

Hyvästä kokemuksesta intoutuneena lähdin vielä toiselle vedolle. Nyt osasin jo odottaa koneen nousevan nopeammin yksi päällä (järjellä ajateltuna täysin looginen juttu, mutta minkäs teet :D ) ja hinaus lähti sekä omasta, että hinauslentäjän mielestä hyvin. Hieman asentovirhettä jouduin hinauksen aikana korjaamaan, mutta ei mitään vakavaa. Nautin täysin rinnoin lentämisestä, mutta tällä kertaa en onnistunut löytämään kuin hyvin heikkoa nostoa, hieman kalkkilouhoksen eteläpuolelta, kentän viereltä. Itsehän olin varma nostosta Rakuunamäen päällä (tummapohjainen pilvi tutussa nostokohdassa), mutta aikani kaarreltuani hakemassa, mitään ei löytynyt. Maassa oleva opettaja totesti:"772, sinuna ottaisin oikean kaarron ja lähtisin louhoksen päälle hakemaan nostoa." Suurimman osan aikaa roikottelin kantavassa. Lento oli täsmälleen saman pituinen kuin ensimmäinenkin, 17 minuuttia. Adrenaliinihumalassa radioon "Lappeenrannan liikenne, O-772 oik... eikun vasen myötätuuli nolla... eikun kaksneljä" :mrgreen: Ja taas, lasku meni muutaman metrin pitkäksi. Pistetään sen piikkiin, että normaalisti EFLP:llä tuulee kiitotien 06 vastaisesti ja suurin osa koululennoista on lennetty 06:lta.

Kaiken kaikkiaan, epäilin vielä viime hetkille lentotaitojani, mutta viimeistään välitarkkari varmisti, että on sitä jotain jo päähän jäänytkin ja yksinlennot olivat semmoista huumaa ettei toisista väliä! Tästä on hyvä jatkaa. Malttaisi vaan odotella kelipäiviä... :wink:

Palataan!


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ma 02 Syys 2013 11:01 
Poissa

Liittynyt: To 24 Tammi 2013 12:13
Viestit: 16
Tervepä taas!

Pientä päivittelyä.

Nyt yksinlentoja on takana 7 (yhden lennon välissä lensin opettajan kanssa, sivutuuli oli sekä minun, että opettajien mukaan hieman liian rajua). Yhtä laskua lukuunottamatta kaikki on mennyt ainakin siedettävästi. Neljännellä yksinlennolla Puchazin kanssa maakosketuksen jälkeen kone hypähtikin takaisin ilmaan ja pompin kolme kertaa radan pintaan. Täysin alkeellinen virhe, kun en heti kosketuksen jälkeen ehtinyt läväyttää jarruja auki. Vaurioita ei kuitenkaan koettu muualle kuin pilotin itsetuntoon ja lennot jatkuivat normaalisti heti perään.

Toissapäivänä lensin tyypit kerhomme SZD-51-1 Junioriin - "vähän" eri maata kuin Puchacz. Monella tapaa helpompi laite lentää kuin Puchacz, mutta huomattavasti herkempi. Ensimmäinen hinaus meni vähän vuoristoradassa, mutta sitten totuin ohjainherkkyyteen ja aloin nauttia laitteella lentämisestä. Tämä kokemus tuo taas huomattavasti uutta pontta harrastukseen, enkä malta odottaa että saan lentokertoja ja tunteja Junnulla sen verran että pääsee lentämään LS4-tyypit ja myöhemmin vielä ASW:n. Lisäkokemuksina Junnusta jäi mieleen helppo lentoonlähtö - oikein trimmattuna kun nousee omin avuin siivilleen.

Tänä iltana ohjelmassa muutama mäenlaskukeikka. Kohtapuoliin alankin jo olemaan lupakirjatarkkarivaiheessa.

-Tero


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ti 03 Syys 2013 11:11 
Poissa

Liittynyt: To 24 Tammi 2013 12:13
Viestit: 16
Nonniin,

eilen lensin 4 mäenlaskua Juniorilla ja nyt keikkoja on takana 49 kpl. Alustavasti lauantaille tai sunnuntaille sovimme kertauslennon opettajan kanssa ja mahdollisuuksien mukaan lupakirjatarkastuksen. Fiilis on aivan mahtava! :)

Junnulla keikat menivät jo totutun kaavan mukaisesti: varjo selkään, koneeseen, lentoonlähtötarkastus, trimmi asentoon 3 ja ei muuta kuin roikkumaan hinauskoneen perään. Ihan auringonlaskun loppumetreille lensin (tulin laskuun niin sopivissa ajoin, että yhden hinauksen jos olisi vielä ottanut niin olisi katsottu yön vallitsevan) ja näkymät olivat aivan upeita. Tätä tunnetta kun ei voi paremmin sanoin kuvailla.

Nyt, kun kurssi alkaa vedellä viimeisiään ja tosiaan ihan kohtajust pääsee lupakirjatarkastukseen, täytyy sanoa että en olisi millään voinut uskoa n. 20 lentokerran jälkeen, että minusta pilottia tulee. Nyt voin kuitenkin itsevarmana todeta osaavani lentää purjekonetta turvallisesti. Missään nimessä en hyvin, enkä puhtaasti, mutta saan koneen ilmaan ja laskuun turvallisesti ja saan tarvittaessa termiikin löytyessä korkeuttakin kelattua. Tästähän se kehitys vasta alkaa ja toivon tosiaan että itsevarmuudelleni on jotain katetta.

Eli ihan pienenä rohkaisun sanana muille, esim. ensi keväänä lupakirjakurssille lähteville voin todeta, että vaikka kuinka turhauttaisi kurssin kesken, niin se on aivan normaalia. Yhtäkkiä huomaat - kuten minun lisäksi meidän muutkin kurssilaiset - että ei se nyt ihan niin vaikeaa ole. Itsehän huomasin tämän vasta välitarkkarissa. Siitä eteenpäin lentäminen on oikeasti yhtä juhlaa, eikä pois haluaisi kuin pakon edessä :wink:

Myös, jos kerhollasi on mahdollista tyyppikouluttaa kurssin aikana yksipaikkaiseen, suosittelen. Vaikka hieman jännittikin siirtyä nokkapyöräkoneesta kannuspyöräiseen, kyllä se kaiken sen arvoista on :) Nyt vain odottelen tosiaan, että saan tiimaa ja kertoja sen verran että pääsen tutustumaan LS4:n ja aikanaan ASW:n.

Eli toivotaan lempeitä tuulia ja kovaa termiikkiä vielä syksyn viimeisille vedoille - ties sitä vaikka kausi jatkuisi vielä hieman pidemmälle. Joka tapauksessa odotan innolla myös talvea, meidän Puchaczille tulee 3000h huolto ja tarkastus.

-Tero


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Ti 10 Syys 2013 7:55 
Poissa

Liittynyt: To 24 Tammi 2013 12:13
Viestit: 16
Terve kaikille!

Nyt on fiilis sata!

Lainaa:
Tarkastettava ON osoittanut hyväksyttävää tietopuolista tuntemusta ja lentotaitoa sekä menetelmien hallintaa. Esitän, että tarkastetulle MYÖNNETÄÄN purjelentäjän lupakirja.


Eli tarkastuslento meni eilen läpi ja (yllättäen) melko hyvin arvosanoin. Lauantainen koulutarkastuslento taas meni aivan totaalisen pieleen. Tuntui kun kaikki olisi unohtunut yhtäkkiä kun opettaja tuli takaosastolle.

Jännitti enemmän kuin varmaan koskaan tuo eilinen tarkastuslento. Tietopuolisessa kuulustelussa en muistanut onko turva-alue kiitotiestä 30m vai 60m, hinauksessa oli pientä asentovirhettä ja ajattelin jo, että kohta takaa kuuluu H. Nokelaisen rauhallinen ääni:"Eiköhän tämä ollut tässä, ensi kerralla uusiksi", mutta kaikeksi ilokseni laskun jälkeen hän totesi:"Nyt saa lopettaa jännittämisen, lentokoe on hyväksytty". Omaksi, jopa pieneksi yllätyksekseni, liikehdintäharjoitukset sujuivat kuin James Bondissa ja aiemmin haasteelliseksi kokemani jyrkkä kaarto myös (tästä tuli jopa kehuja). Tietopuolinen kuulustelu lennon jälkeen onnistui ja sitten päästiinkin jo tekemään paperihommat alta pois.

Täällä Lappeenrannassa kesä vaikuttaa vielä jatkuvan, vaikka tällä viikolla kelit hieman viilenevätkin. Jos siis oikein tuuri käy, ehdin vielä käydä lennon tai kaksi lentämässä tuoreella lupakirjalla.

Palataan!

-Tero


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: Pe 03 Tammi 2014 9:32 
Poissa

Liittynyt: To 24 Tammi 2013 12:13
Viestit: 16
Terve!

Kirjoitellaan tänne pitkästä aikaa.

Lentotoiminnassa, niin maalla kuin ilmassa, on nyt luonnollisesti ollut melko hiljaista. Syksyllä lupakirjan saannin jälkeen kävin yhden pikaisen vedon vetämässä Junnulla. Kaikki meni jo totutusti enkä mitään häslinkiä saanut aikaan. Keliä ei ollut, mutta kun vielä viimeiset päivät ennen myrskyjen alkua antoivat mahdollisuuden lentää, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä. Kelit kehittyivät kyllä vielä tämän jälkeen, sillä meidän viimeinenkin kesän kurssilainen sai lupakirjan marraskuun puolella! Itsellä tämä valitettava realiteetti, työnteko, imaisi kaiken pienenkin mahdollisuuden lentämiseen.

Huoltotoimintaan en ole vielä osallistunut. Kerhon ASW:ssä on muutamia pikkuhommia hoidettavana ja "jotain tartteis tehä". Onneksi töistä tulee nyt höllää melko paljon ja pystyy keskittymään paljon enemmän tähänkin asiaan. Onneksi kaveriksi ja mentoriksi huoltoon on tulossa ex-oululainen J. Asikkala. Saattaa jäädä jotain muistiin 8)

Kerhon yleiskokouksessa syksyllä minut valittiin hallituksen varajäseneksi, joten "pääsen" hoitamaan yleiset juoksevat hommat ja kokouksissa sihteerin tehtävät. Nämä hommat tunnetusti ovat niitä että se kuka suostuu niin pääsee kyllä tekemään, jonoa ei ole :mrgreen: Nämä hommat otin vastaan, kun erikseen kysyttiin ja olen aina suhtautunut vapaaehtoiseen yhdistystoimintaan positiivisesti.

Suomen talven huono suhdanne jatkuu Kaakossa silmänkantamattomiin. Nollakeliä ja vesisadetta. Toivokaamme siis aikaista kevättä termiikkeineen! Tätä menoa kun jatkuu muutama vuosi lentokelin kannalta positiiviseen suuntaan, on meillä ympärivuotinen lentokausi... :idea:


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: La 11 Tammi 2014 23:19 
Poissa

Liittynyt: Pe 15 Maalis 2013 14:43
Viestit: 11
En ollut kuukausiin käynytkään tällä palstalla. Hauska kuulla (/lukea) että homma alkoi kuitenkin sujua. Ensimmäisen yksinlennon laittaminen heti niiden hyväksyttyjen yksinlentotarkkarien jälkeen taitaa olla yleinen tapa - ei ehdi turhaan kerätä paineita. Näin mulle ainakin tehtiin, aamulla vieraan opettajan kanssa pari vetoa ja saman tien tungettiin takaisin. Puchacz oli yksin lentäessä yllättävän kevyt minunkin käteen ja nokan asento eri nopeuksilla jonkun verran erilainen niin hiukka piti ensin hakea kun oli tottunut tiettyihin asentoihin. Nostoon en ekalla yksinlennolla päässyt, kun tuli sade kentän päälle ja sain laskeutua ensimmäisen yksinlentoni sateessa. Meni varmaan siinä samalla kasteesta. Keveys taisi kaikkein eniten tulla laskeutumisessa vastaan, kun opettajan kanssa kone tuli aika helposti maahan asti, niin nyt se jäikin siihen pintaan kellumaan maaefektissä. Mutta joka lennolta on maahan asti tultu. :)

Valitettavasti itse en tänä kesänä vielä ehtinyt lentää muita koneita, kun aina oli jotain kun oli tarkoitus PW5:n tyyppejä lentää, mutta on se siellä vielä keväälläkin. Loppukesästä tuli vielä taantuma ja laskukierrosten arviointi vähän hukkui, vaikka muuten lentäminen sujui ihan ok ja niitä sitten hinkattiin ettei finaalit aina tule korkealta ja jyrkästi. Hyvä olla pelivaraa joka suuntaan. Lisäksi vähän tapahtumat kentällä haittasi koululentoja. Laskuja sitten piti viimeisenä koululentopäivänäkin hinkata vaan ja parin laskukierroksen jälkeen jouduinkin tarkastuslennolle, kun pilviäkin väistyi kentän päältä sen verran että päästiin kierteet oikaisemaan. Meni kerralla hyväksytysti läpi. Opittavaa kyllä varmasti riittää loppuelämäksi silti.

Omalla lupakirjalla en valitettavasti kerinnyt lentää, vaikka tarkkarin jälkeen pari mäenlaskua kävinkin tekemässä (tarkkari oli lento nro 58) sinä päivänä kun koneissa oli viimeistä päivää lentovakuutukset voimassa 2 viikkoa tarkkarin jälkeen. Trafi ei vaan kerinnyt lupakirjaa lähettää.

Toivottavasti ei tule metrikaupalla lunta, että kenttä sulaa aikaisemmin kuin viime vuonna. :)


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: To 08 Touko 2014 7:51 
Poissa

Liittynyt: To 24 Tammi 2013 12:13
Viestit: 16
Kiitoksia vpjsuu kommentista ja suuret onnittelut lupakirjan saannista! Itsellänikin jäi talvitauon ajaksi hyvin vähäiselle foorumin seuraaminen.

Omalta osaltani kausi käynnistyi eilen kevättarkkarilla. Alun perin tarkoitus oli lentää kevättarkkari jo viikonloppuna, mutta kelin epävakaisuuden (kuurot piirittivät kenttää koko lentopäivän ajan) jätin menemättä koska halusin päästä termiikkiin kiinni jotta saisin saisin tuntumaa lentämiseen mahdollisimman paljon takaisin. Jännitys ennen lentoonlähtöä oli jostain syystä todella korkealla. Kentänpinnassa lämpötila oli 4 celsiusta, mutta jännityksen aiheuttamana minusta tuntui kuin olisi saunan lauteilla istunut.

Tutun kaavan mukaan lähdettiin työntämään opettajan kanssa konetta odotukseen. Opettaja lähti tottumuksesta työntämään konetta odotuspaikalle Charlie, eli normaalille kiitotie 24:n odotuspaikalle. Tuuli kävi kuitenkin selvästi kiitotien 06 vastaisesti. Minä tuppisuuna olin tietenkin kiltisti kommentoimatta opettajan valintaa :lol: Rahtiplatan (kerhoplatan ja Charlien välissä) kohdalla hän kuitenkin vilkaisi tuulipussia ja myönsi virheensä. Aloin jo valmistautumaan koneen ympärikääntöä takaisin päin vanhalle huoltotielle, jotta pääsemme starttaamaan 06:lta. Hannu kuitenkin totesi, että eipä tässä mitään, tehdään myötätuulistartti, sen verran heikkoa on tuuli :shock: Itsehän en ole ikinä startannut myötätuuleen ja nyt alkoi todella jännittämään. Työnnettiin siis kone loppuun asti odotuspaikalle. Seuraava ongelma iski kun purjelentokurssilaista, joka oli myös tulossa lentämään, ei näkynyt eikä kuulunut. Hannu totesi normaaliin rauhalliseen tapaansa:"Sittenhä myö startataan siipi maassa jos ei kaveria näy". Nyt ei tullut enää sanaa suusta ulos... :mrgreen: Kaikki kuitenkin kääntyi minun kannaltani paremmaksi, siipimies saapuikin paikalle ja koekäytön jälkeen hinuri totesi että lähdetään 06:lta, työnnetään Puhku Charliesta takaisinpäin lähtöpaikalle.

Kone oli kiitotien suuntaisesti, tuuli melko rauhallinen ja kuomu kiinni, lentoonlähtötarkastus tehty. Köysi kireellä radiosta kuului tuttu ilmoitus "Lappeenrannan liikenne, Oscar Lima India suorittaa lentoonlähdön kiitotie 06 hinaukseen". Tuo oli nyt siis se kohta kun jännitys oli (asteikolla 1-10) n. 12. Mutta heti, kun kone oli liikkeellä, huomasin että tämähän sujuu ihan vanhaan mallliin! :o Ei turhaan muut sanoneet, että lentäminen on verrattavissa polkupyörällä ajoon. Kun sen kerran oppii, ei sitä kovin helpolla unohda. Pieni veto päällä, Puhku nousi pääpyörälle ja ajastaan kellumaan muutaman metrin korkeuteen. Hinaus meni ihan kuin ennenkin. Irroituksen jälkeen oli pientä hapuilua nokan asennon kanssa, mutta ei mitään maata kaatavaa. Lentelin normaalikaartoja oikealle ja vasemmalle ja hieman vaaputeltiin. Parin kymmenen minuutin jälkeen totesin, että mie taisin ajaa kaikkien nostojen vierestä, kun en päässyt kuin muutamaan metriseen hetkeksi kiinni. Korkeutta 250 metriä ja kääntö myötätuuliosalle. Radioon tutut ilmoitukset ja perusosan kautta finaaliin. Lasku onnistui ihan ok, maakosketus oli ehkä hieman normaalia kovempi. Laskun jälkeen opettaja totesi, että hyvin meni, lentotaito riittävä omatoimiseen lentämiseen.

Laskun jälkeen fiilis oli parempi mitä aikoihin! :) Tiedän, että nämä ovat pieniä juttuja konkareille, mutta minulle merkitys oli todella suuri, kun koko talven jännitin että mitenhän se ensimmäinen lento talven jälkeen nyt sujuukaan... :roll:

Lappeenrantaan on luvattu koko loppuviikoksi pelkkää vesisadetta, eli ensi viikolle menee seuraava kerta. Vielä olen sitä mieltä, että käyn yhden vedon lentämässä opettajan kanssa, sitten voisin siirtyä takaisin Junnulla lentämiseen.

Palaamisiin!


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: To 08 Touko 2014 9:03 
Poissa

Liittynyt: To 24 Tammi 2013 12:13
Viestit: 16
Tiedoksi, siirrän tämän "lentopäiväkirjan" Bloggeriin, eli jatkossa juttuja pääsee lukemaan ja kommentoimaan osoitteessa:

http://livingtosoar.blogspot.fi


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 17 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
Powered by phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com