Mieleenpainuva keikka..

Palsta nuorille ja/tai aloitteleville harrastajille

Valvoja: junior

jkarjanl
Viestit: 69
Liittynyt: Ma 15.09.2003 23:21
Viesti:

Mieleenpainuva keikka..

Viesti Kirjoittaja jkarjanl » To 09.12.2004 23:58

Kun muistelen mennyttä kesää, yksi hienoimmista keikoista ei suinkaan ollut 2 tuntia kestäneet vajaan 2000 metrin korkeudessa vietetyt hetket. Näin jälkeenpäin ajateltuna kesän hienoin keikka tuli yllättäen eräänä perjantaina, suoraan töistä kentälle "vain katsomaan" tullessa. Kaveri tuli Astir CS:llä laskuun, merituulirintama oli pyyhkinyt nostot pois mutta pakkohan sitä oli edes yksi "mäenlasku" lähteä kokeilemaan.

Matalahkon 380 metrin vinttauksen jälkeen pääsin jonkinmoiseen kantavaan 310 metrin korkeudessa yläkentän päällä. Jyrkkää kaartoa matalalla, tunne siitä kuinka ilma elää ympärillä, kova puserrus jotta saa korkeutta 20 metriä lisää. Koko ajan suoraan alapuolella, yllättävän lähellä kylpee Jämihotelli iltapäivän auringossa. Merituuli on jo pyyhkinyt taivaan puhtaaksi, mutta harju luovuttaa vielä lämpö niin että jonkinmoista nostoa yrittää syntyä. Mieli on kristallinkirkas ja tyyni, vaikka koko ajan mielessä tieto siitä että pieneenkään virheeseen ei ole varaa, tai on välittömästi tultava laskuun. Kone tuntuu tottelevan suoraan ajatuksiani, kuula pysyy keskellä ja nopeudet erittäin tarkasti kohdallaan.

Pääsen läheltä seuraamaan kuinka kaveri tulee Puchaczilla laskuun 27:lle. Itse yritän roikkua kantavassa edelleen. Muutaman kymmenen metriä noustua yritän rohkeammin keskittää nostoon, ja hukkaan saman verta yhdellä ainoalla hakukaarrolla. Mitään selvää keskusta ei tunnu olevan, venytän koko ajan kierrosta johonkin suuntaa. Välillä kokeilen lentää oikein reippaalla kaarrolla, ja mahdollisimman hiljaa. Ei välttämättä terveellistä näissä korkeuksissa, mutta tänään tuntuu siltä että on saumattomasti yhtä koneen kanssa. Siitä huolimatta kone ei tunnu sen kummemmin nousevan, mutta eipä laskekkaan. Korkeusmittaria naputellessa huomaa että sitkeästi vain näyttää 300 metriä. Pikkuhiljaa ajaudun noston mukana kaks-seiskan finaalin päälle. Korkeutta edelleen vajaa 290 metriä, mutta nyt alkaa jo rohkeus loppua. Oikaisen myötätuuliosan loppupuolelle, ilmoitus radioon, saman tien käännös perusosalle ja siitä finaaliin.

Aiemman Astirilla tehdyn pomppulaskun jälkeen maakosketus hiukan jännittää, mutta kaikki sujuu kuin oppikirjassa. Jälkeenpäin en meinaa uskoa että kaikki kesti vain 20 minuuttia. T-paita on aivan märkä.. ;-)

Joakka
Viestit: 4
Liittynyt: Su 10.02.2008 17:48
Paikkakunta: Vaasa

Re: Mieleenpainuva keikka..

Viesti Kirjoittaja Joakka » Ma 11.02.2008 21:02

No nyt tänä vuonna vasta pääsin kurssille ku niin nuori oon. Mutta olenhan minä ollut purjekoneen kyydissä varmaan 10 kertaa. Mutta niistä mieleenpainuvin on varmaan se kaunis kesä ilta, kun oli tyyntä ja päivän lennot lennetty. Viimenen hinaus sille päivälle lähti käyntiin. Taisi kello olla noin 19:00, ja se oli niin pehmeetä ja mukavaa kyytiä. Useimmiten kun purjekoneen kyydissä olen ollut niin hirveen hyppyisää ja pomppuisaa keliä ollut, mutta tuo ilta oli kyllä aivan jotain muuta. Ilma oli aivan kuin piimää. Irroitus 500m ja siinä sitten kierreltiin ja kaarreltiin twin III:sella. Se oli jotenkin vaan niin erilainen lento, silloin ei ollut niinkuin normaalisti että etsimässä nostoa aurinkoisella kelillä. Vaan silloin sai ihailla auringon laskua ja sai liidellä pehmeästi ja mukavasti taivaalla. Sitten kun olin itsekkin saanut lentää jonkunverran, nii laskukierrokselle ja hyvä lasku. Sitten siitä kone halliin ja saunaan. Se päivä oli muutenkin ollut erittäin hieno. Minun mielestä oli kyllä mahtavin omista lennoista mitä siihen asti oli kertynyt.

Toivottavasti nyt kurssilla tulee toinenkin tuommonen lento vastaan. 8)
Viimeksi muokannut Joakka, Ma 11.02.2008 22:13. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

skuosman
Aktiivikirjoittaja
Viestit: 322
Liittynyt: Su 31.12.2006 16:45
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Mieleenpainuva keikka..

Viesti Kirjoittaja skuosman » Ma 11.02.2008 21:47

Tiedättekö, että teidän kannattaisi kirjoittaa nämä tarinat Sokeron Mikolle Ilmailu-lehteen! Saisitte jopa hieman rahaa!
Itse kerrotut tarinat ovat TOSI hyviä. Kirjoittakaa lisää!

saku

Lare
Viestit: 2
Liittynyt: Su 09.12.2007 21:33
Paikkakunta: Salo

Re: Mieleenpainuva keikka..

Viesti Kirjoittaja Lare » Ti 12.02.2008 17:12

Kesältä löytyy montakin mieleenpainuvaa keikkaa, mutta seuraava on varmasti se 'mieleenpainuvin'.

Tinttikeikan lentäminen on varmasti paljon mielekkäämpää, kuin jatkuvasti laskukierrosten hiominen toisensa perään.
Keli oli mitä parhain tinttikeikan lentämiseen, niin kauan kuin sitä on vain jäljellä. Taivas kukki cumuluksista ja pientä lauttaa oli havaittavissa, mutta emme antaneet sen haitata suunnitelmiamme. Koneena oli ASK-13 ja vinttauksesta pääsimme 350 metriin. Siitä suoraan nostoon, josta sitten pääsimme tonnin paremmalle puolelle.
Hyödynnettyämme kyseisen noston jatkoimme kohti seuraava, aikeissa nousta pohjiin. Nostetta löytyikin astetta enemmän ja matka ylös taittui nopeasti. 1950 metriin asti päästiin ja 4m/s nostava puhukoon puolestaan.

Ilmasta käsin on jännää seurata muiden koneiden liikkeitä. Selvästi erottaa, kuinka kone nousee ja vajoaa. Lensimme pohjissa ja samaan nostoon liittyi myös "höyrykutonen". Vaikkakin pyrähdys oli nopea, jokin sai fiiliksen nousemaan kattoon. Siitä sen enempää jatkoimme matkaa kentästä länteen.
Tonnin yläpuolella nosti erinomaisesti, mutta sen alapuolella tuntui olevana vaikeuksia, etenkin muilla, sillä nostojen hyödyntäminen vaikutti vaivalloiselta.
Kentän yllä alkoi lauttaantua, mutta matka jatkui sen reunalla. Katsoessa oikealle, maa oli lautan varjostama ja samaten vasemmalle, täyttyi se valosta.
Lautan pohjassa lokkiparvi lensi nosteessa ja päätimme liittyä samaan nostoon. Oli erilaista lentää nostossa ilmojen taitureiden kanssa. Nostoon liittyi myös muitakin koneita ja etenkin allekirjoittaneelle, oppilaana, oli jännää seurata, kuinka toinen kone ajoi aivan perässä. Siihen liittyi oma hienoutensa, aikaisemmilla kerroilla kun tuli pidettyä hiukan suurempaa väliä muihin koneisiin. Loppuakohti keli oli aivan lauttaantunut ja meno muuttui mäenlaskuksi. Vaikkakin tiima tuli vain 1.5h, tuntui, että olisi ollut koko päivän ilmassa. Niin paljon kokemuksia alusta loppuun tuli koettua.

Joakka, puhut asiaa :)
Illalla lentäminen on varmasti mitä parhain ajankohta. Aivan kuin lentäisi "piimässä", keli aivan tyyni ja jokapuolelta nostaa.
Vastaava tuli koettua yhtenä heinäkuisena iltana kello 2000 jälkeen. 400 metrin tuntumaan päästiin ja variokin liikkui +0-0.5m/s puolella. Sen alapuolelle se ei mennyt.
Pian tultiikin alas, mikä kieltämättä jäi harmittamaan, sillä pidempääkin olisi ollut. Kun laskukierroksia lähtee tekemään, niin pari 360:stä ja laskuun. Sellasta se o :)

Vastaa Viestiin