Purjelennon peruskurssi 2008

Palsta nuorille ja/tai aloitteleville harrastajille

Valvoja: junior

Avatar
kartsa67
Viestit: 64
Liittynyt: Ma 11.06.2007 14:52
Paikkakunta: TYRNÄVÄ
Viesti:

Purjelennon peruskurssi 2008

Viesti Kirjoittaja kartsa67 » Su 27.04.2008 09:29

Kunnioitustamme nauttiva opettajamme, J.Asikkala, oli päättänyt teettää peruskurssimme viimeisen teoriakokeen (ilmailun määräykset) lauantaiaamuna jo kello 09.00 :? No, mikäs siinä - päätin valmistautua kokeeseen jo edellisiltana lukemalla varmat tärpit. No, miten kävikään, juuri kun alkoi hämärtämään, katkesivat sähköt alueeltamme. Illalla kuitenkin on vielä aika hämärää, joten lukemisesta ei tullut oikein mitään (=> tekosyy). Yleensä katkenneet sähköt palautuvat varttitunnissa, mutta tuolloin vasta kolmen tunnin päästä. Tämän vuoksi olikin herättävä sitten aikaisemmin lauantaiaamuna lukemaa ne tärpit.

Lauantaiaamu valkeni oikein kauniina täällä Tyrnävällä, ja luvassa olisi erinomainen lentosää - tosin tiesin koneiden olevan Ahmosuolla vielä kappaleina. En siis elätellyt toiveita lentämisestä. Kello 09.00 peruskurssimme tapasi Oulun Yliopiston luokkahuoneessa, ja olimme valmiita koetta varten. Iloksemme kuulimme, että jokainen meistä on suorittanut kaikki muut kokeet, paitsi tämän päiväisen. Saatuamme koepaperin eteemme, alkoi uurastaminen. Eihän siinä nokka kauaa tuhissut, kun olimme raapustaneet oikein / väärin -vastauksemme paperille. Paikalle pyrähti myös "isoja kihoja" OIK:sta kertomaan kesän lento-osuuden aikataulusta. Porukkamme jakaantui kätevästi kahteen osaan, jolloin lento-osa suorituu nopeammin kuin isolla porukalla. Itse allekirjoittanut alkoittaa heti kesäkuun alussa.

Iloksemme kuulimme, että lähdetään Ahmosuolle tarkoituksena lentää kevään ensi lennot :o COOL!! Tätä emme osanneet odottaakaan.. Nyt jos viimeistään, alkoi mahassa kiertään :P ainakin allekirjoittaneella. Minullahan on tapana oksentaa purjelentokoneessa :oops: , joten ennen lähtöä tarjottu kahvi / pulla / voileipä -ateria jäi syömättä. No, kahvin join, että on jotain hyvänmakuista oksennettavaa.

Saavuttuamme Ahmosuolle, platalla oli muutama todella nätti ultrakevyt. Rynnistimme porukalla sitä ihailemaan varovaisen matkan päästä. Hetken siinä pällisteltyämme koneen omistaja saapui paikalle ja ystävällisesti aukaisi ovet kehottaen katsomaan myös sisälle. Olipas siistiä sisällä - no, koneella ohjaajan mukaan on lennetty vasta 35 tuntia, joten johtunee osaksi siitä. Henkilökohtaisesti pidän kovasti tällaisesta opastavasta toiminnasta aloittelevia ilmailijoita kohtaan - esitellään laitteita, ja kerrotaan tarinoita. Olenkin monta kertaa hämmästynyt saadusta upeasta kohtelusta ilmailijoiden parissa.

OIK:n purtsikat makasivat huoltotiloissa ilman siipiä, jotkin ilman penkkejä jne.. Ai, tänääkö pitäisi vielä lentää noilla?? Eikait.. Eihän niitä saada kasaan ennen päivän loppumista, ajattelin. Mutta älähän mitään, rungot pihalle, siivet kiinni ja sillee. Eihän siinä kauaan mennyt. No, tarkastukset veivät tietenkin aikansa, mutta neljän aikoihin aloitimme koneiden siirtämisen kiitoradalle (12). Vaikka matkaa oli vajaan 800 metriä, tuntui raskaan Puchazin työntäminen työläältä :shock: Onneksi kesällä Pudasjärvellä saadaan käyttää autoa apuna siirtämisessä.

Siitä se sitten lähti, ensin oli vuorossa koelennot, ja sen jälkeen alkoi kevättarkkarit. Purtsikat pysyivät ilmassa välillä tuskallisen pitkään :) Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Ja pitäähän se paikkansa - osa peruskurssilaisista ei ollut lentänyt purtsikalla ollenkaan, joten lupauduin viimeiseksi. Omaa vuoroamme odotellessamme, harjoittelimme kentän perustoimenpiteitä; köyden kiinnittämistä, kenttäkirjan täyttöä jne..

Kello seitsemän aikoihin pääsin vihdoin ahtautumaan Puchaziin :lol: keliä tuski enää on, mutta se ei minua haitannut, kunhan pääsen ilmaan ja testaamaan kestääkö pää / maha. Ah, siitä se sitten lähti, pehmeä nousu kiitoradan pinnasta vajaaseen kahteen metriin odottelemaan hinurin nousua. Jep, Ahmosuon kenttä on lyhyt verrattuna Pudasjärven kenttään :D kenttä loppui altamme yllättävän nopeasti. Ilmassa - vihdonkin!!! Nyt otetaan mahasta mittaa :lol: Olin päättänyt toimia seuraavanlaisesti:
- älä tuijota mittareita
- älä istu kantapään ja niskan varassa (hammaslääkäriefekti)
- juttele opettajan kanssa
- katsele maisemia.

Niin - ja lisäbonuksena oli nouseminen yli 1000 jalan, valvottuun ilmatilaan :shock: Tätähän ei Pudasjärvellä saa kokea. Asetettuani radion oikealle jaksolle, aloitin psyykkaamisen. Koska Ahmosuon ympäristössä riittää kovasti katsottavaa, ei tämä toimenpide tuottanut ongelmia. Siis kaikki hyvin... Irroitimme noin 500 metrissä, ja lento jatkui noin 90 km/h nopeudella. Eipä tähän kellonaikaan termiikkejä enää löytynyt, joten meno oli rauhallista. Asun alle 10 km päässä Ahmosuolta, joten kotini etsiminen oli sopivaa ajankulua ajatusten viemiseksi pois pahoivoinnista. Lennonopettajamme A. Vaulo piti myös mielenkiintoa yllä kertomalla minulle jo tutuksi tulleista manöövereistä lennon aikana.

Siistiä, laskukierokseen saavuttuamme, en ollut yökännyt kertaakaan :) sitten iski järkytys - Ahmosuo näytti todella pieneltä ilmasta käsin. Olenhan tottunut Pudiksen 45m x 2500m mittaiseen kenttään. Eipä hätiä mitiä, A. Vaulo sorvasi laskun oikein nätisti kentän pintaan, tosin nostin takamustani alitajuntaisesti pelätessäni sen laahaavan nurmikkoa ennen kentän asfaltin alkamista :lol:

Näin polkaistiin purjelentokausi käyntiin täällä Pohjois-Suomessa. Toivon kelien jatkuvat hyvänä ainakin viikonloppuisin, jotta saamme lentää mahdollisimman paljon.

Ilmailukärpäsen purema,

-Kari Kangasluoma-

P.S. "Sorry, kun en innostuksissani ottanut valokuvia..".
-Kari Kangasluoma-

Avatar
viper
Aktiivikirjoittaja
Viestit: 116
Liittynyt: To 10.03.2005 09:49
Paikkakunta: Savonlinna

Re: Purjelennon peruskurssi 2008

Viesti Kirjoittaja viper » Su 27.04.2008 10:29

Tähän asti tämä kevät onkin ollut hyvä purjelennon suhteen. Melkein joka viikonloppu on ollut jonkinlaista purjelentokeliä. Toivottavasti jatkuu yhtä hyvänä 8) Onko teitä oppilaita miten paljon siellä pudasjärvellä?

Avatar
kartsa67
Viestit: 64
Liittynyt: Ma 11.06.2007 14:52
Paikkakunta: TYRNÄVÄ
Viesti:

Re: Purjelennon peruskurssi 2008

Viesti Kirjoittaja kartsa67 » Su 27.04.2008 10:40

Meitä on viisi innokasta oppilasta. Ikähaitari on 15v. - ikäloppu :D Jakaannumme kahteen osastoon; kolme kesäkuun lento-osaan, ja kaksi heinäkuun lento-osaan.

-Kari Kangasluoma-
-Kari Kangasluoma-

Avatar
kartsa67
Viestit: 64
Liittynyt: Ma 11.06.2007 14:52
Paikkakunta: TYRNÄVÄ
Viesti:

Re: Purjelennon peruskurssi 2008

Viesti Kirjoittaja kartsa67 » Su 08.06.2008 12:04

Aloitimme lento-osan Pudasjärvellä (EFPU) 31.5 iltapäivällä. Ensimmäinen "testi" oli saada Puchaz ehjänä hallista kentälle. Autolla hinatessa kapealla soratiellä oli omat haasteensa, mutta saimme koneen ehjänä perille.

Oppimme alkoi koneen päivätarkastuksen tekemisellä. Opettajanne A.Vaulo neuvoi meitä asiantuntevasti kuinka se tehdään. Saimmekin avuksemme muistilapun, jota käytimme tulevina päivinä apuna päivätarkastusta tehdessä. Edessä oli ensimmäiset "tutustumislennot", mutta nopeasti saimme opettelemaan koneen ohjaamista. Etenimme vaihe vaiheelta, kunnes edessä oli ihan oikean nousun, hinauksessa lentämisen ja laskun suoritus - allekirjoittanutta jännitti "sikana", olenhan se legendaarinen "yrjöävä oppilas" :lol:

Olen kuullut pitkin vuotta juttuja siitä, miten pahaa oloa ei tule, kun keskittyy ohjaamiseen. Tunnustan olleeni hieman skeptinen neuvon suhteen. Myytinmurtajista saadun "ohjeen" mukaan oli myös varautunut inkiväärikapseleilla, joita nappailin pari päivässä. Ja ihme tapahtui - en laatannut kertaakaan koko kurssin aikana :D En vielä tiedä, mistä se johtui - inkivääristä vaiko lentämiseen keskittymisestä. Ehkä kuitenkin kallistun kokeneimpien mielipiteeseen tuosta ohjaamisen vaikutuksesta pahoinvoinnin unohtumiseen - mutta en uskaltanut lopettaa "lääkitystä".

Mutta asiaan, kentältä nouseminen ei ollut kovinkaan vaikeaa - paitsi kovalla sivutuulella, jota Pudasjärvellä aina riittää. Haastavia tilanteita aiheutti hinurin perässä pysyminen :shock: ja heiluriliikkeen pysäyttäminen. No, lienee ihan normaalia näin alussa, mutta jo muutaman lennon jälkeen jokainen meistä oivalsi miten pysytään hinurin perässä heilumatta.

Allekirjoittaneelle suurin haaste laskeutuminen, joka mienasi mennä pitkäksi lähes joka kerta. Ja sehän ei ole mukavaa varsinkin niille, jotka ovat "kenttävuorossa", ja joutuvat työntämään koneen takaisin lähtöpaikalle :lol: Sain vihdoin laskeutumisen lyhenemään "jo" 19. laskun jälkeen, joskus jopa ihan lähtöpaikan kohdalle. Ylimääräisiä sydämen tykytyksiä aiheutti myös radan 28 alkupäässä oleva "kanjoni", jossa oli voimakkaasti laskeva virtaus :shock: Useamman kerran oli ohjaamo täynnä käsiä, jotta nopeus ja laskukulma pysyvät aisoissa.

Sitten ne "epämormaalit lentotilat"!! Sakkaus, sivuluisu, jyrkkä kaarto jne.. YÄÄKS.. Sivuluisu ja jyrkkä kaarto eivät nyt kovin pahoja ole, mutta sakkaus ei tuntunut kovinkaan mukavalta, kun kilometrin korkeudesta käännetään nokka maata kohden. Nyt varmaan kaikki kokeneemmat lentäjät naureskelevat, mutta ihan oikeesti, en pidä ko. liikkeistä. Syöksykierrettä en kokeillut vielä, koska käteni tärisivät ihan liikaa :oops: Mutta uskon kun kokemus karttuu, selviän noista kunnialla, ja jopa lakkaan pelkäämästä niitä.

Lento-osa oli reilun viikon teltassa asumisen, makkaran paiston, ala-arvoisten vitsien kertomisen ja lentämisen jälkeen aivan loistava!! Loput lennot suoritamme tulevien viikonloppujen aikana, koska onhan se normaali palkkatyökin tehtävä, jotta on varaa sitten lentääkin.

Tuskin maltamme odottaa!!!

-Kari Kangasluoma-

P.S. "Suurkiitos opellemme A.Vaulolle sekä lautturille T.Ojakankaalle"..
-Kari Kangasluoma-

glider72
Viestit: 9
Liittynyt: Ke 24.10.2007 13:03
Paikkakunta: Pori

Re: Purjelennon peruskurssi 2008

Viesti Kirjoittaja glider72 » Su 08.06.2008 20:43

kartsa67 kirjoitti:Kunnioitustamme nauttiva opettajamme, J.Asikkala, oli päättänyt teettää peruskurssimme viimeisen teoriakokeen (ilmailun määräykset) lauantaiaamuna jo kello 09.00 :? No, mikäs siinä - päätin valmistautua kokeeseen jo edellisiltana lukemalla varmat tärpit. No, miten kävikään, juuri kun alkoi hämärtämään, katkesivat sähköt alueeltamme. Illalla kuitenkin on vielä aika hämärää, joten lukemisesta ei tullut oikein mitään (=> tekosyy). Yleensä katkenneet sähköt palautuvat varttitunnissa, mutta tuolloin vasta kolmen tunnin päästä. Tämän vuoksi olikin herättävä sitten aikaisemmin lauantaiaamuna lukemaa ne tärpit.

Lauantaiaamu valkeni oikein kauniina täällä Tyrnävällä, ja luvassa olisi erinomainen lentosää - tosin tiesin koneiden olevan Ahmosuolla vielä kappaleina. En siis elätellyt toiveita lentämisestä. Kello 09.00 peruskurssimme tapasi Oulun Yliopiston luokkahuoneessa, ja olimme valmiita koetta varten. Iloksemme kuulimme, että jokainen meistä on suorittanut kaikki muut kokeet, paitsi tämän päiväisen. Saatuamme koepaperin eteemme, alkoi uurastaminen. Eihän siinä nokka kauaa tuhissut, kun olimme raapustaneet oikein / väärin -vastauksemme paperille. Paikalle pyrähti myös "isoja kihoja" OIK:sta kertomaan kesän lento-osuuden aikataulusta. Porukkamme jakaantui kätevästi kahteen osaan, jolloin lento-osa suorituu nopeammin kuin isolla porukalla. Itse allekirjoittanut alkoittaa heti kesäkuun alussa.

Iloksemme kuulimme, että lähdetään Ahmosuolle tarkoituksena lentää kevään ensi lennot :o COOL!! Tätä emme osanneet odottaakaan.. Nyt jos viimeistään, alkoi mahassa kiertään :P ainakin allekirjoittaneella. Minullahan on tapana oksentaa purjelentokoneessa :oops: , joten ennen lähtöä tarjottu kahvi / pulla / voileipä -ateria jäi syömättä. No, kahvin join, että on jotain hyvänmakuista oksennettavaa.

Saavuttuamme Ahmosuolle, platalla oli muutama todella nätti ultrakevyt. Rynnistimme porukalla sitä ihailemaan varovaisen matkan päästä. Hetken siinä pällisteltyämme koneen omistaja saapui paikalle ja ystävällisesti aukaisi ovet kehottaen katsomaan myös sisälle. Olipas siistiä sisällä - no, koneella ohjaajan mukaan on lennetty vasta 35 tuntia, joten johtunee osaksi siitä. Henkilökohtaisesti pidän kovasti tällaisesta opastavasta toiminnasta aloittelevia ilmailijoita kohtaan - esitellään laitteita, ja kerrotaan tarinoita. Olenkin monta kertaa hämmästynyt saadusta upeasta kohtelusta ilmailijoiden parissa.

OIK:n purtsikat makasivat huoltotiloissa ilman siipiä, jotkin ilman penkkejä jne.. Ai, tänääkö pitäisi vielä lentää noilla?? Eikait.. Eihän niitä saada kasaan ennen päivän loppumista, ajattelin. Mutta älähän mitään, rungot pihalle, siivet kiinni ja sillee. Eihän siinä kauaan mennyt. No, tarkastukset veivät tietenkin aikansa, mutta neljän aikoihin aloitimme koneiden siirtämisen kiitoradalle (12). Vaikka matkaa oli vajaan 800 metriä, tuntui raskaan Puchazin työntäminen työläältä :shock: Onneksi kesällä Pudasjärvellä saadaan käyttää autoa apuna siirtämisessä.

Siitä se sitten lähti, ensin oli vuorossa koelennot, ja sen jälkeen alkoi kevättarkkarit. Purtsikat pysyivät ilmassa välillä tuskallisen pitkään :) Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Ja pitäähän se paikkansa - osa peruskurssilaisista ei ollut lentänyt purtsikalla ollenkaan, joten lupauduin viimeiseksi. Omaa vuoroamme odotellessamme, harjoittelimme kentän perustoimenpiteitä; köyden kiinnittämistä, kenttäkirjan täyttöä jne..

Kello seitsemän aikoihin pääsin vihdoin ahtautumaan Puchaziin :lol: keliä tuski enää on, mutta se ei minua haitannut, kunhan pääsen ilmaan ja testaamaan kestääkö pää / maha. Ah, siitä se sitten lähti, pehmeä nousu kiitoradan pinnasta vajaaseen kahteen metriin odottelemaan hinurin nousua. Jep, Ahmosuon kenttä on lyhyt verrattuna Pudasjärven kenttään :D kenttä loppui altamme yllättävän nopeasti. Ilmassa - vihdonkin!!! Nyt otetaan mahasta mittaa :lol: Olin päättänyt toimia seuraavanlaisesti:
- älä tuijota mittareita
- älä istu kantapään ja niskan varassa (hammaslääkäriefekti)
- juttele opettajan kanssa
- katsele maisemia.

Niin - ja lisäbonuksena oli nouseminen yli 1000 jalan, valvottuun ilmatilaan :shock: Tätähän ei Pudasjärvellä saa kokea. Asetettuani radion oikealle jaksolle, aloitin psyykkaamisen. Koska Ahmosuon ympäristössä riittää kovasti katsottavaa, ei tämä toimenpide tuottanut ongelmia. Siis kaikki hyvin... Irroitimme noin 500 metrissä, ja lento jatkui noin 90 km/h nopeudella. Eipä tähän kellonaikaan termiikkejä enää löytynyt, joten meno oli rauhallista. Asun alle 10 km päässä Ahmosuolta, joten kotini etsiminen oli sopivaa ajankulua ajatusten viemiseksi pois pahoivoinnista. Lennonopettajamme A. Vaulo piti myös mielenkiintoa yllä kertomalla minulle jo tutuksi tulleista manöövereistä lennon aikana.

Siistiä, laskukierokseen saavuttuamme, en ollut yökännyt kertaakaan :) sitten iski järkytys - Ahmosuo näytti todella pieneltä ilmasta käsin. Olenhan tottunut Pudiksen 45m x 2500m mittaiseen kenttään. Eipä hätiä mitiä, A. Vaulo sorvasi laskun oikein nätisti kentän pintaan, tosin nostin takamustani alitajuntaisesti pelätessäni sen laahaavan nurmikkoa ennen kentän asfaltin alkamista :lol:

Näin polkaistiin purjelentokausi käyntiin täällä Pohjois-Suomessa. Toivon kelien jatkuvat hyvänä ainakin viikonloppuisin, jotta saamme lentää mahdollisimman paljon.

Ilmailukärpäsen purema,

-Kari Kangasluoma-

P.S. "Sorry, kun en innostuksissani ottanut valokuvia..".
Jeps, itsekin olen sitä mieltä, että ensilennolla ei mittareita oikein kannatakaan tuijotella, koska luulisin sen aiheuttavan oikeinkin voimakasta pahoinvointia? Itse koin sen helpommaksi tarkkailla ainoastaan maisemia ensilennolla ja kun vielä uutta tulee koko ajan niin ei ehdikään tarkkailla informaatiota mittareista. Se tosin piti paikkansa, mitä esim. nopeusmittarista kurssilla sanottiin, että se jää jälkeen. Ja jäi kanssa nopeuden selvästi kiihtyessä nokkaa alas painettaessa. Kun siinä yritti trimmata konetta muuttuneelle lentonopeudelle, niin nokkapa yllättäen nousikin horisontin yläpuolelle eli nopeus ei ehtinytkään kiihtyä ennen trimmiä.

Avatar
kartsa67
Viestit: 64
Liittynyt: Ma 11.06.2007 14:52
Paikkakunta: TYRNÄVÄ
Viesti:

Re: Purjelennon peruskurssi 2008

Viesti Kirjoittaja kartsa67 » Su 15.06.2008 09:47

Tähän vaiheeseen päästyämme, käymme peruskurssia viikonloppuisin Pudasjärvellä, koska normaali työelämä häiritsee lennonopiskelua :) . Ajelin jo perjantai-iltana Pudikselle nauttimaan kesän mäkäräisistä :P muut tulisivat lauantaiaamuna paikalle, jolloin aloittaisimme kurssin viikon tauon jälkeen.

Perjantaiyö meni levottomasti kuunnellessa paikallisen nuorison hurjastelua. Pudiksen kentällä kun on jonninmoinen asfalttirata kentän itäpäässä. Olivat jostain portinraosta tulleet, ja kaasuttelivat pitkän tovin tuolla radanpätkällä :evil: Hiljaisessa kesäyössä tuo meteli on suorastaan raivostuttava!! No, aamu valkeni kuitenkin aurinkoisena ja heräilin virkeänä lintujen lauluun :D Ei muuta kuin kahvin keittoon toimistolle, jonne alkoikin pikkuhiljaa valua OIK: muita jäseniä. Ohjelmassa oli pilvilentokoulutusta, peruskurssia ja harjoituslentoja. Ja sää oli mitä mainioin!!

Saatuamme Puchaz kentän päähän aloitimme. Peruskurssimme muut oppilaat olivat edenneet kurssilla melkein yksinlentovaiheeseen, joten he harjoittelivat aiheellisia toimenpiteitä. Itselläni lennot olivat "vasta" numerossa 19. Viime viikolla olin "onnekkasti" skippanut kierreharjoitukset, vedottuani tilapäiseen mielenhäiriöön :P Tiesin kierteiden harjoittelemisen olevan vielä edessä. Vuoroni tultua alkoi ope A.Vaulo keräämään korkeutta välillä 5 m/s nostavissa termiikeissä. Jossain vaiheessa tulin levottomaksi noustessamme kilometrin korkeuteen - ja kysyinkin miksi näin ylös? "Kierreharjoitukset tehdään nyt", vastasi Ari!! Siitähän se riemu repesi, opettajani oli salakavalasti minua hämäämällä, noussut korkeuksiin ja aikoi teettää ne kauheat, pelottavat ja oksettavat kierreharjoitukset. Hmm, tätä päivää olin pelännyt koko kurssin ajan. Niille, jotka eivät tiedä taustoja, olen se ihminen, joka voi pahoin koneessa koko viime kesän :oops: lisäksi vielä pelkään kaikenlaisia "tivolilaitteita", joissa ihmisiä vatkataan. Kun nämä kaksi asiaa yhdistää, on tuloksena melkoiset ennakkoluulot kierteitä kohtaan.

Mutta pelastus oli lähellä - Pudikselle oli saaput Ilmailulaitoksen (vaimikäseoli) tarkastaja, joka tarkasti OIK:n tarkastuslentäjiä (vaimitensemeni). Konettamme pyydettiin kentälle ASAP! "Jipii".. hihkaisin mielessäni - eipäs tehdäkään kierteitä :P Mutta opettajastamme löytyi selkärankaa, ja hän kertoi että ensin kierteet, sitten lasku. Mieleni meni mustaksi sillä sekunnilla. Ei auttanut itku markkinoilla - valmistauduin kauheaa kokemukseen. Pyysin Aria kertomaan vaimolleni kuinka paljon hänestä välitän, jos en selviä hengissä kierteestä :D

Siitä se sitten lähti - Puchaz kierrähti vasemman siiven kautta ympäri ja maa oli omituisesti hetken ylhäällä - jonka jälkeen suoraan edessä (omituista, mietin) ja vauhti kiihtyi. Ope kiristi vetoa, jolloin G-voimat kasvoivat ja ähkäisin tahattomasti. Huh - nyt oli minun vuoroni oikaista kierre. Jännitti niin että meinasi tulla pissa housuun :P Ja taas vasemman siiven kautta ympäri - tilanne sama, maa hetken hassussa paikkassa - sauvaa eteen ja kiristys. Kappas vaan, kone oikeni nätisti ja vauhtikin hidastui satasen paikkeille?? Siinäkö se nyt oli? Olin hengissä mikä tärkeintä - jännitys laukesi nauruun, joka ei meinannut loppua millään :D Vedet valuivat silmistäni, jolloin oli pakko pyytää opea ohjaamaan. En tiennyt oliko se mukavaa, vai eikö se ollut, mutta olin tehnyt sen - se oli pääasia. Saman tunteen koin opiskellessani ammattikorkeakoulussa, jossa opiskeluun kuului ruotsinkielisen esityksen pitäminen (15 min.). Minulle, varsinaiselle kielinerolle, se oli vastaavanlainen kokemus - tosin en tainnut nauraa pidetyn esityksen jälkeen, mutta helpottunut oli kuten tänäänkin.

Jep - loppupäivä menikin sitten vauhdikkaasti kentällä ja välillä ilmassa. Lensin muutamia lentoja lisää, ja illalla sain täyttää kohdan 22 omasta lentopäiväkirjastani. Sunnuntain povattiin olevan huono lentämiseen (Pudiksella), joten pakkasimme kamppeemme, ja lähdimme kotiin noin kello 20.00. Kotona palkitsin itseni saunalla + parilla oluella. Nukkumaan mennessäni hymy karehti huulillani, nähdessäni unta kuinka toisessa maailmansodassa tein huimia kierteitä ja silmukoita Mustang P51:llä - eikä tuntunut missään :mrgreen:

Nostan hattua kaikille taitolentoa harrastaville, sekä entisille ja nykyisille sotapiloteille!!

P.S. "Jännittää on myös se, saanko medikaalia vai en. Tästä voisin kirjoitella myöhemmin".
-Kari Kangasluoma-

Avatar
kartsa67
Viestit: 64
Liittynyt: Ma 11.06.2007 14:52
Paikkakunta: TYRNÄVÄ
Viesti:

Re: Purjelennon peruskurssi 2008

Viesti Kirjoittaja kartsa67 » Ma 30.06.2008 11:09

Niin!! Medikaali (+ oppilaslupakirja) saapui vihdoin ja viimein. Tosin aika täynnä rajoitteita :( No, varasilmälaseja ei ole kovinkaan hankala pitää mukana, mutta se, että medikaalini on voimassa vain yhden vuoden oli pettymys. Mutta uskon vakaasti ettei sitä ole kiusalla tehty - todettiinhan minulla erinäisiä vaivoja EKG-rasitustestissä sekä sydämen ultraäänessä. Alkaa olemaan kilometrejä kropassa jo sen verran, jotta vähän kuluneita osiakin saattaa löytyä :oops: Eihän siinä mitään - samat (SIKAKALLIIT) testit ensivuonna uudelleen, ja nähdään onko lääkitys vaikuttanut positiivisesti.

No, elämä jatkuu ja lentoharrastus etenee :mrgreen: Viime viikonloppu (28.6 - 29.6) olikin antoisa. Olin paikalla ainoana oppilaana muiden ollessa estyneitä saapumasta kentälle. Tiedossa oli nonstop-lentämistä koko päiväksi :D Lauantai-aamu oli kevyesti sadekuuroinen, mutta niin vähäinen, jotta lentämään vaan. Nyt on koettu lentämistä ueseissa eri 'keleissä', jopa sateessa. Se olikin mielenkiintoista!! Myötätuuliosalla oleva kevyt vesisade laittoi oppilaan hikoilemaan näkyvyyden mennessä tavallista huonommaksi (huom. näkyvyyttä kuitenkin oli). Mutta opettajan (A.Vaulo) määrätietoisilla neuvoilla, mitään ongelmaa ei syntynyt. Hauskinta oli kuitenkin iltapäivän käsittämätön termiikkikeli, jolloin jopa oppilaskin pysyi ilmassa toista tuntia? Alas ei tahtonut edes päästä muuten kuin jarrujen avulla :D Teimme useita laskukierrosharjoituksia, ja allekirjoittaneella olikin teemana aerodynaaminen jarrutus. Siinä olikin tekemistä - lähes joka kerta loppuvedon jälkeen unohdin vetää sauvan taakse. Heh, ja varsinkin vasta jarrujen avaamisen jälkeen :oops: Mutta yksi onnistunut suoritus antoi hyvän mielen loppuillaksi. Sapuskaa naamariin ja telttaan vetään unta palloon. Näin unia seuraavan päivän C-lennoista...

Sunnuntai valkeni - tai, eihän Pudasjärvellä ole edes pimeää näin kesällä. Sunnuntain keli oli siis aamulla todella lupaava. Taivas näytti juuri sellaiselta Tauno Palo -elokuvista tutulta taivaalta :lol: Ajatelkaapas; Tauno ja Ansa, suutelemassa heinäladossa - kiihkeää pyörintää, ja kamera kääntyy taivaalle juuri kun Tauno on pääsemässä itse asiaan. Juuri sellainen keli oli sunnutaina! Kas, Puchacz (vaimitensekirjoitetaan) olikin varattuna muihin hommiin, joten saimme käyttöömme DG-500:sen, ilmojen mersun. Periaatteessa pidän enemmän Puhkusta, koska sen ohjaamo on hieman tilavampi, mutta mahdun kohtuudella myös DG:n kabiiniin (emmää nyt niin lihava ole). Kuten opettajani valisti, 500:nen lensi kuin lensikin lähes itsekseen. Eka lasku oli surkuhupaisa :shock: Jummijammi, DG ei pyrkinyt mihinkään jarruja avattaeesa, se meni ihan suoraan? Meni melkein pasmat sekaisin finaalissa - NIIN ja eka kertaa lentojeni aikaan meillä oli EFPU:n rata 08 käytössä. Se oli jännää se. No, tälläsin DG:tä kentän päähän ihan onnistuneesti. Mutta loppuvedon jälkeen avasin lentojarrut - sanoisinko nopeasti pohjaan. Jännittyneenä en muistanut pyöräjarrujen olevan samassa kahvassa, jolloin DG pysähtyi kuin seinään :D Juma - enpä olis uskonut saavani purjekonetta pysähtymään niinkin lyhyelle matkalle.. Kyllä hävetti kun muu poppoo joutuin työntämään DG:n lähtöpaikalle :roll:

Toinen lento olikin jo parempi. Pääsin_jopa_1550_metriin ihan omin avuin. Onhan se oppilaalle iso asia. Sitten vaan lenneltiin sielläsuntäällä ja laskuun. Sain DG:n laskussa pysähtymään lähes oikeaan paikkaan. Olo olikin tämän lennon jälkeen aika rätti - en ollut ehtinyt syömään koko aamupäivänä mitään. K-kaupan lätty naaman, ja päiväunille!! Ah.. mikäs sen parempaa.

Sitten olikin jo ilta - ja edessä koulutustarkastuslento. Nyt jännitäää!!! Ihan oikeasti :oops: Takapoksiin istahti hyväntuulinen ja hymyilevä lennonopettajamme J.Asikkala. Olemuksellaan hän valoi luottamusta arkaan ja pelokkaaseen lento-oppilaaseen :roll: Onneksi alla oli tuttu ja turvallinen Puhku - ei muuta kuin taivaalle. Keli oli jo rauhoittunut tässä vaiheessa iltaa, joten mitään "poikkeavaa" ei tapahtunut. Lento oli lyhyt ja onnistunut - Asikkalan mielestä olin valmis taivaalle. Nyt jännitti ihan oikeasti. Vääntäydyin kabiiniin.. Hitto kun oli hiljaista, kukaan ei puhunut takapenkiltä mitään? Arvatkaa oliko orpo olo? NO OLI.. Lautturi (H.Kettunen) toivotti onnea, ja menoksi. Kummallista, täähän on tuttua hommaa; nokkapyörä ilmaan ja hetken päästä Puhku nousi hinurin perässä ilmaan. Korkeus oli OK, hiukan korjausta jalalla, koska Puhku pyrki vasemmalle. Tunnustan kaivaneeni nenään alle sadassa metrissä - minua oli vannotettu tekemästä näin, mutta olo oli varma ja rento, joten uskalsin poiketa normaalista toiminnasta. Lautturi teki hyvää työtä, kertaakaan ei tullut hups-sanaa hinauksen aikana (siis itseltäni). Kas, korkeutta oli pian vaaditut 500 metriä, joten irroitin. Veto, ja käännös vasempaan - olinkin jo kentän päällä. Tälläsin itseni suurinpiirtein keskiviivalle ja aloitin mänööverit. Ekaks vasen käännös 360 astetta, sitte sama oikealle. Eihän tää vaikeaa ollutkaan? Muutaman kierroksen tehtyäni totesin korkeuden olevan hieman alle 400 metrin - piruuttani kasvatin vauhtia 120 km/h ja suunnistin kentän toiseen päähän. Sieltä käännös vasempaan ja aloin sovittaan konetta myötätuuliosalle.

Hmm.. mielestäni olin liian lähellä kenttää, korjausta hiukkasen oikeaan ja juu, nyt oli hyvä. Ilmoituksenkin muistin tehdä asiaankuuluvasti. Sitten tsekkasin korkeuden laskupaikan kohdalla, joo hiukkasen on liikaa, mutta ei haittaa. Tuulipussi roikkui kuin lehmän häntä - joten tuulesta ei ole haittaa laskussa. Mielestäni oli aika kääntyä perusosalle - kaarros vasempaan, nopeus OK; 100 km/h, korkeutta pois jarruilla. Kas vain, finaalin alussa nopeus 100 km/h, ja korkeus noin 100 metriä - eikös ole aika täydellistä? Jarrut auki, pikainen tsekkaus vasempaan siipeen, joo, tikkuaskin verran on auki. Nopeus pysyi vakaana, kenttä lähestyi. Tässä vaiheessa meinas tulla pissa housuun, kun oli niin mukavaa :D Äh.. puhku vetää taas vasemmalle, oikeaa jalkaa enemmän, olen_melkein_keskiviivalla. Vielä tsekkaus jarruihin - OK, ja loppuveto voi alkaa. Hyvin meni - muistin jopa sen halavatun aerodynaamisen jarrutuksenkin :wink: jumankekka, kun oli miehekäs olo koneen pysähdyttyä_lähes_keskiviivalle_lähes_oikeaan_paikkaan. Onnittelijoita saapui paikalle - oikein kädestä pitäen! "King of the World" - jee..

Pilvissä olo haihtui nopeasti opettajan tarjotessa köyttä koneen nokkaan; "Selvä, otetaanpa pari lentoa lisää". Mikäs siinä; ei enää jännittänyt - osaan kyllä. Varoin kuitenkin pissan päähän nousemista, jottei tule tehtyä mitään tyhmää. Seuraavat kaksi lentoa olivatkin ensimmäisen toistoa - paitsi viimeisen laskun tein paaaaaljon pitemmälle, jotta ei olisi niin pitkää matkaa hallille. Onnistuin siinäkin tyydyttävästi. Jumankekka, nyt päästään vasta opettelemaan lentämistä. Tuskin maltan odottaa seuraavia keikkoja!!!
Viimeksi muokannut kartsa67, Ti 22.07.2008 11:15. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-Kari Kangasluoma-

Avatar
kartsa67
Viestit: 64
Liittynyt: Ma 11.06.2007 14:52
Paikkakunta: TYRNÄVÄ
Viesti:

Re: Purjelennon peruskurssi 2008

Viesti Kirjoittaja kartsa67 » Ma 14.07.2008 09:48

Lauantaina (12.7.2008) saimme tuntumaan "oikeaan purjelentosäähän" Pudasjärvellä. Jo aamusta sää lupaili mieletöntä termiikkikeliä. Muutenkin lauantai oli suorastaan jännitystä täynnä, kun puolikurssimme kaksi muuta oppilasta suorittaisivat ensimmäiset C-lennot. Aloitimme jo varhain aamusta, koska keli oli vielä rauhallinen, jottei C-lentoa suorittavalla (M. Laitinen) oppilaalle tulisi "ylimääräistä tekemistä". KOUTAR-lennon Markus suoritti erinomaisesti, jolloin kyydissä oleva opettaja (J.Asikkala) suositteli C-lennolle lähtemistä. Tuumasta toimeen, ja oppilas taivaalle - lento sujui erinomaisesti, ja saimmme onnellisesti hymyilevän oppilaan takaisin kentälle reilun 15 minuutin lennon jälkeen. Onnittelijoita riitti..

Keli alkoi kehittyä - oli allekirjoittaneen aika istua Puhkun kabiiniin. Otin ekalle lennolle opettajani (A.Vaulo) kyytiin, jotta olisi juttukaveri :D Lyhyen lennon jälkeen, olin valmis termiikkikeliin yksikseni. Itseasiassa alkoi jännittämään - keli oli välillä hurjaakin, näin oppilaan silmistä katsottuna. Ja niinhän se oli! Hinauksessa oli käsittämätöntä kyytiä - olo oli kuin pesukoneessa. Enpä ollut kokenut tällaista viime aikoina. Onneksi kyyti rauhoittui mitä ylemmäs mentiin - jolloin ehdin katsella hieman maisemiakin :) Perinteiseen tapaan, irroitus 500 metrissä, ja kaarto vasempaan. KÄÄK - suoraan termiikkiin, variometri piipitti kuin viimeistä päivää. Olo oli kuin hississä, joka on matkalla ylöspäin. Hetkessä korkeutta oli kilometri, jolloin alkoi jo hieman huolestuttamaan, koska pilvipohjat läheni uhkaavasti. Termiikin reunoilla olevat laskevat reunat aiheuttivat ylimääräisiä sydämenlyöntejä, kun kone putosi useamman metrin sekunnissa - äkkiä pois. Lentelin kohti viereistä järveä, siellä ei varmasti ole nousevia ilmavirtauksia.

Huh - kyyti oli tasaisempaa. Nyt tää on hauskaa.. Pudottelin korkeutta järven lähellä, ja nautin lentämisestä. Korkeuden ollessa reilut 500 metriä, takaisin kentän pohjoispuolen hissiin :P Ei tarvinnut kauaa etsiä sitä - iso muhkea tummapohjainen pilvi, siinä se on. Aivan mieletöntä kyytiä - tunnustan, että välillä hirvitti. No, tiesin sen johtuvan kokemuksen puutteesta, tämähän on sitä tavallista kyytiä purjekoneella :wink:

Vajaan tunnin päästä päätin lähteä alas, jotta paikalle saapunut kolmas oppilas (J. Koskela) pääsisi myös lentämään. Myötätuuli, perusosa sekä finaali menivät jo tyydyttävästi. Laskeutuminen on joka kerta yhtä kivaa - alan jo pikkuhiljaa oppia laskeutumaan haluamaani kohtaan :D eikä rullaus veny kilometrin mittaiseksi. Vaihdoimme kuskia, ja uusi oppilas taivaalle. Minä aloinkin jännittämään uuden koneen tyypitystä! Pääsisin tänään lentämään Juniorilla - COOL!!

Illan tullessa, ja kelin rauhoituttua oli Johanneksella edessä eka C-lento. Jälleen arvoisa opettajamme (J.Asikkala) suositteli yksinlennon suorittamista. "Pääopemme", Ari, antoi viime hetken neuvot oppilaalle. Katsoimme oppilaan liitelyä kentän päälla - hyvin menee. Ja niinhän se meni, lasku oli ihan OK, ja näin taasen yksi meistä oli saanut "siivet". Yhdeksän aikoihin istahdin Juniorin ohjaamoon. Hitsi, täähän on pienempi kuin Puhkussa - mutta hyvin mahduin :lol: Huomasin istuvani paljon matalamalla kuin kaksipaikkaisessa koulukoneessamme - osuukohan perse maahan, mietin? No, onhan siinä runko välissä. Jälleen ohjeita sateli Arilta - jännitti koneen takapyörän irroittaminen kentästä, sehän tapahtui hieman erillälailla kuin kaksipaikkaisessa. Muista työntää, mietin itsekseni. Ohjaamotarkastus valmis - peukalo ylös, ja tiukka katse hinurin perään. Jännitti ihan sikana... startti, ja vauhti kiihtyi, siipimies päästi irti, ja samantien vasen siipi osui kenttään! Kirosin mielessäni - ja samassa nokka laski itsekseen!! Prkl.. nokka oli liian alhaalla, pelkäsin sen ottavan kenttään kiinni, hieman vetoa, ja samassa oikea siipi kolahti hieman kenttään. Hävetti kauheasti :oops: meneeköhän tämä rikki, kirosin ääneen. Huh.. kone hallinnassa - Juniori kohosi itsekseen siivilleen, jolloin ohjaaminen oli helpompaa. Kuten M.Winblad neuvoi, tue käsi reiteen, ja ohjaa sormilla, on ohjaaminen helppoa. Kas, niinhän onkin!! Kumarsin Markolle mielessäni - täähän ohjautuu tosi kevyesti!! Aivan ihanaa, tuumailin mielessäni. Irroitus 750 metrissä ja kaarto. Kokeilin koneen hidaslento-ominaisuuksia, jarruja jne.. varovasti. Hyvin menee - Juniorin on todella rauhallinen ja mukava lentää.

Aikani pyörittyäni, olikin laskun vuoro. Normaalit manööverit ja olinkin perusosalla. Tässä huomasin, jotta minulla oli korkeutta aivan liikaa!! Junioir ei vajonnutkaan niin nopeasti kuin Puhku - tsiisus, jarrut lähes täysille, jolla sain säädettyä korkeutta. Hiukka meni perusosa pitkäksi, mutta rauhallisella kaarrolla kone asettuin kentän keskilinjalle. Vilkaisu jarruihin - juu, hyvä asento, nopeus OK. Lasku oli mainio (omasta mielestä), tosin pyöräjarru oli hanurista jolloin kone hiukka liukui pitkälle. Ei kuulemma haitannut - köysi nokkaan, ja uusi hinaus.

Toinen startti meni sitten paljon paremmin kuin ensimmäinen :D vähän heilui, muttei ottanut maahan. Lentelin tovin, ja laskuun. Sellainen oli kurssin lauantaipäivä. Puoli kaksitoista oli paperityöt valmiina, ja pääsimme nukkumaan. Osa lähti kohden Oulua, mutta minä kömmin telttaan. Seuraava päivä olikin säiden puolesta surkea - emme lentäneet ollenkaan :(

Innolla odotamme seuraavaa viikkoa, ja sen säätä!!
-Kari Kangasluoma-

Avatar
kartsa67
Viestit: 64
Liittynyt: Ma 11.06.2007 14:52
Paikkakunta: TYRNÄVÄ
Viesti:

Re: Purjelennon peruskurssi 2008

Viesti Kirjoittaja kartsa67 » Ke 30.07.2008 13:57

HYVIN nukutun öiden jälkeen uskallan taasen kirjoittaa tälle palstalle :D Viime viikonloppu (25.7 - 27.7) oli jo mielestäni aika raskas. Totesin itsekseni, että purjelennon peruskurssi voi olla melkoisen rasittava henkisesti että fyysisestikin. Kurssilaiselle laitetaan melkoisesti paineita usean päivän ajan, ja niistä pitää selviytyä kunnialla. Ajatuksena tämä on ihan OK, mutta itse ainakin kentän laidalla huomasin olevani aivan poikki. Entä sitten opettajat? Heidän jaksamista tuskin kukaan kyselee? Mahtaa olla rankkaa välillä. Nurisematta he ovat kestäneet oppilaiden hölmöilyä ainakin koko tämän kesän - ISO kiitos siitä.

Asiaan - saavuin siis perjantaina Pudikselle, tarkoituksena lentää ainakin neljä kertaa toisen opettajan (A. Kauppinen) kanssa / valvonnassa. Paikalle tultuani, totesin Puhkun lojuvan platalla, nokka kärryyn nostettuna?? Tä?? Sain kuulla että päätelineen rengas pitää vaihtaa. Röyhkeästi tungin itseni vaihtoporukkaan, jotta saisin arvokasta oppia renkaan vaihdosta - ja ilmeisesti apuni kelpasikin :) Olikin uusi rengas jo tarpeen, vanhan kudosten jo paistavan renkaan sivuilla. Vaihto onnistuin ongelmitta, mikä on jo ihmeellistä, joten työnsimme Puhkun takaisin baanalle. Tässä välissä paikalle olikin saapunut moottoripyöräilijöitä, jotka kertoivat kiitoradan olevan varattuna heille klo 1800 eteenpäin?? Kääk - tiesin kyllä NOTAMista luettuani, että Pudiksella on kiihdytysajot la - su, mutta jo perjantainakin. Ja minun pitäisi vielä päästä ilmaankin. Hitto, kello 17.40 istuuduin Puhkun ohjaamoon ja kirosin mielessäni kiirettä.

Saimme kellonaikaa neljän laskukierroksen verran :( No, onhan sekin jo jotain. Tuntuu vain näin loppupeleissä menevän hukkaan hyvät harjoituslennot, koska tarkkarini olisi tänä viikonloppuna. No, tuumasta toimeen ja taivaalle - lautturina oleva OP Sukanen suhautti yhdistelmän laskukierroksen alkuun neljästi, ja siinäpä se sitten oli.. Hiukka masensi, varsinkin kun emme tienneet koko kentän varauksesta perjantai-iltana.. Mutta sopu sijaa antaa, ja päästimme mopomiehet baanalle. Täytyy kyllä todeta, että on kiihdytysajossakin viehätyksensä - vauhti moottoripyörillä oli mielestäni aivan käsittämätön, huh.

Lauantai valkeni kauniina ja ohjelmassa oli lentämistä. Itselleni pyysin opettajalta kaartosakkausta, koska en ollut tehnyt sitä aiemmin. Vuoroni tultua, aloin tapani mukaan jännittämään :cry: Vajaassa kilometrissä A. Kauppila kertoi kaartosakkauksesta ja näytti miten se menee. Kiitos - sain pahan olon pitkästä aikaa. Arvatkaa kuinka hävetti, sekä samalla olin todella pettynyt itseeni. Tosin sakkaukset hoidettiin pois, mutta suuhun jäi kakan maku :cry: Totesimme pahan olon tulevan pelkästään tulevan odottamisesta ja jännittämisestä - eihän kaartosakkaus ole liikkeenä edes paha? Sisuuntuneena päätin kokeilla uudestaan sunnuntaina.

Jep - kovan tuulen vuoksi jouduimme peruuttamaan illaksi suunnitellut yksinlennot kurssin toiselle puolikkaalle - kyllä veti mielen mustaksi. Mutta tällaista se välillä on, kuulunee harrastukseen. Senpä vuoksi heräsimmekin (tosin osa nuorisoa nukkui klo 1000 saakka) klo 0600 ja valmistelimme tulevaa päivää. Olimme sika-aikaisin kentän laidalla valmiina yksinlentoihin, mutta sitten kohtalo puuttui peliin, ja hukkasi hinauskoneen avaimet :D Avaimet löytyivät vajaan tunnin päästä, jolloin saimme hommat rullaamaan. Ja PAH... tuuli yltyi, joten yksinlennot jäivät kultakin muutamaan suoritukseen. Eipä se mitään - vaan jatkoimme koululennoilla. Itse odotin koko päivän kentällä päästäkseni kokeilemaan uudestaan näitä sakkauksia. Tässä kohden huomasin kurssin olevan todella rasittavaa henkisesti. Olin aivan riekaleina... aurinko porotti, hae köyttä, kirjoita kenttäkirjaan, työnnä konetta... huh.. Oman vuoron odottaminen on raskasta, varsinkaan kun välillä ei pääse lentämään ollenkaan. Vuoroni tullessa istuin kabiiniin ja hengitin hetken syvään. Sovimme opettajan kanssa, jotta en alkaisi jännittämään uudelleen, että tekisimme harjoitukset alempana kuin eilen. Näin en ehtisi miettimään ja psyykkaamaan itseäni pahaan oloon :D

Jep - 750 metrissä irti, ja heti kaartosakkaus.. sama jarruilla, täysisakkaus jne... Huomasin, että pahaa oloa ei tulekaan "näin matalalla" :wink: Sitäpaitsi en kiristänyt sauvasta niin tiukasti oikaistessani konetta G-voimien pysyvän paljon pienempinä. Omasta mielestäni selvisin kunnialla!! Nyt oli taasen hyvä olo!! Seuraavaksi aloinkin jännittämään tarkkaria. No, en tiennyt että tulisin vielä pettymään karvaasti. Jälleen monta tuntia odotusta.. Koska oma opettajani ei ollut paikalla, en oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä?? Eihän tästä tule yhtään mitään - päätin kysyä asiaa suoraan tarkastuslentäjältä. Sain kuulla, että en pääse tarkkarilennolle ennenkuin oma opettajani sitä suosittelee... ARGH!!! Openi oli parasta-aikaa Oulussa.. Utelin asiaa varoavsti "varaopettajalta", mutta hän ei oikein innostunut asiasta. Ymmärsin, koska en ollut lentänyt hänen opissaan, ja hän ei tiennyt "tasoani".

Tässä vaiheessa väsymys iski täysillä, ja olin valmis lopettamaan koko halavatun purjelentämisen. Onneksi oma openi (A. Vaulo) juuri soitti, ja yhteisymmärryksessä siirsimme asian tulevalle viikonlopulle. Heh.. hassu sattuma olikin edellisenä iltana kuulemani juttu eräästä laitapuolen kulkijasta, joka oli hämmästyttänyt aikoinaan lentotaidoillaan. No, hän oli juuri sellainen oppilas, joka oli lopettanut yksinlentojen jälkeen?? Ajettuani kotiin väsyneenä, pettyneenä ja pahantuulisena meinasin ihan oikeasti viitata kinttaalla koko lajia kohtaan, ja kirjoittaa pari valittua sanaa tälle palstalle :P

Onneksi olen oppinut kärsivällisyyttä toisessa harrastuksessani, Aikidossa, joten maltoin mieleni. Nukuin pari yötä ennenkuin ajattelin kirjoittaa kokemuksistani. Nyt ymmärrän, että myöskin purjelennossa on protokollansa, ja odottaminen kentän laidalla kuulunee lajin luonteeseen. Pitää vaan piiskata itseään jaksamaan, koska lopussa se kiitos seisoo :wink:

Viikonloppua odottaen..
-Kari Kangasluoma-

Samu
Viestit: 21
Liittynyt: Su 30.12.2007 22:22
Viesti:

Re: Purjelennon peruskurssi 2008

Viesti Kirjoittaja Samu » Pe 01.08.2008 14:30

Olen mielenkiinnolla seurannut kirjoituksiasi matkalla oppilaasta purjelentäjäksi. Myös itselläni tuo alkava pahoinvointi on aiheuttanut jonkin verran harmaita hiuksia lentokoulutuksessa (nyt 19 lentoa takana). Mittareiden tuijottelu, ylös-alas-liike, maisemien tuijottelu eri kulmista, tai edes termiikkikaarto ei iltaolosuhteissa, tai muuten vain rauhallisessa kelissä tuota minulle minkäänlaista huonoa oloa. Tilanne on kuitenkin toinen, jos keli on pomppuinen. Tuolloinkin pelkkä suora lento ei aiheuta mitään erityistuntemuksia, mutta jonkin aikaa lennetty vähänkin jyrkempi termiikkikaarto kyllä (esim. yli 20 minuuttia vasempaan). Olosta ei muodostu sellainen, että "yrjö lentäisi" :) , vaan pikemminkin vain epämukava. Olo lähtee jostakin korvien välistä ja valuu pikkuhiljaa mahaan. Sillä ei ole minulle merkitystä lennänkö minä, vai opettaja. Ei myöskään sillä tuijotanko mittareita, horisonttia, tai vaikkapa alaviistoon kabiinista. Merkillistä (kun ne muut sanoo, että jos itse ohjaa ei tuota tunne). Tilanne on vähän sama, kuin menisi vanhaan metalliseen puistoista joskus (ei taida nykyään olla) löytyneisiin lasten karuselleihin. Pyörisi siinä vinhasti muutaman minuutin ympyrää ja lähtisi kävelemään pois. Pökkireaktio? Vai johtuisiko vieläkin jännityksestä?

Sakkausharjoitukset eivät ole aiheuttaneet mitään erityisoloja. Tunne oli lähinnä sama kuin noustaisiin vuoristorataa ylös, tultaisiin huipulle ja lähettäisiin kovaa alas. Nuo harjoitukset ovat itseasiassa ihan mukavia :o

Avatar
kartsa67
Viestit: 64
Liittynyt: Ma 11.06.2007 14:52
Paikkakunta: TYRNÄVÄ
Viesti:

Re: Purjelennon peruskurssi 2008

Viesti Kirjoittaja kartsa67 » Ma 04.08.2008 10:45

Kiva kuulla etten ole ainoa tässä maassa, joka saa välillä huonoja viboja purjelentämisestä :D Minullekin 20 minuutin pyöriminen termiikissä saa pään sekaisin. Mutta olen ratkaissut sen etten pyöri samaan suuntaan kovin kauaa. Otan välillä suunnan toisaalle, ja jos en löydä hyvää nostoa, pyrin palaamaan samaan paikkaan uudelleen. Teen myös oikeaa kaartoa, jotta pää ei menisi sekaisin - ja sitäpaitsi oikeaa kaartoa ei harjoittele koskaan liikaa :wink:

Itselläni alkaa pää sen verran jo kestämään, ettei tule pahaa oloa pomppuisessakaan kelissä. Tunnustan, että joskus lähinnä pelottaa kun voimakkaan noston reunalla ajatkin suoraan mielettömään kaivoon, jolloin kone vajoaa aikamoisella nopeudella alaspäin :cry: Sama tunne on noissa sakkaus- ja muissa tiloissa. Mutta uskon treenauksen auttavan saamaan niistä jopa siedettäviäkin lentotiloja :)

Täällä Oulussa - tai siis Pudasjärvellähän me opiskellaan, on kelit menneet jo aika syksyiseksi??? Tänäkin aamuna lämpömittari näytti 'vain' 3 astetta plussan puolella. No, aurinko vielä lämmittää, joten termiikkiä löytynee vielä... Kova tuuli on estänyt lentämisen Pudiksella viime aikoina - kyllä harmittaa kun kurssi olisi näinkin loppuvaiheessa. Ensi viikonlopuksi [8 - 10.8] luvattiin sateita - joten tilanne ei siitä parane :(

Toivotaan parasta, ja pelätään pahinta!!
-Kari Kangasluoma-

junior
Viestit: 71
Liittynyt: Su 16.03.2003 12:02
Paikkakunta: EFLA
Viesti:

Re: Purjelennon peruskurssi 2008

Viesti Kirjoittaja junior » Ke 06.08.2008 15:45

Terve taas kaverit!

Kiva, että joku jaksaa tänne kirjoitella. Ite olen vissiin vähän laiskistunut... :D

Ite on tullut tänä kesänä kerättyä mittaritiimaa pilvilappua varten, muuten onkin ollut vähän hiljaisempaa. Ei ole ollut turhan hyvä kesä, ainakaan viikonloppuisin - muuten ei ehdi kentälle.

Joku taisi jossain muussa ketjussa jo vihjaista, että näitä juttuja kannattaisi tarjota Ilmailuun. Päätoimittaja varmaan ottaa mielellään vastaan erilaisia juttuja - ainakin itseäni kiinnostaisi lukea tarinamuotoisia juttuja joskus Ilmailusta.
junior

Samu
Viestit: 21
Liittynyt: Su 30.12.2007 22:22
Viesti:

Re: Purjelennon peruskurssi 2008

Viesti Kirjoittaja Samu » Ke 13.08.2008 11:43

No niin. Ensimmäiset yksinlennot takana myös täällä ja eipä siinä ekalla keikalle nyt niin paljon jännittänytkään (myönnän jännittäneeni enemmän, kun olin ensimmäistä kertaa purjelentokoneen kyyydissä :) ). Yksi asia, mikä kuitenkin häiritsi oli hiljaisuus. Neuvoja ja ohjeita ei enää sadellutkaan takapenkiltä ja se juttukaveri puuttui. Toisaalta suoritukseen varmasti keskittyi entistä tarkemmin, sillä laskun jälkeen hiki oli melkoinen. Jopa kaksipaikkaisessa peruskoulukoneessa (ASK21) tuon opettajan puuttumisen huomasi lento-ominaisuuksissa. Kone nousi hanakammin irti kentästä ja varsinkin nopeuksien trimmaamisen kanssa oli omat juttunsa.

Avatar
kartsa67
Viestit: 64
Liittynyt: Ma 11.06.2007 14:52
Paikkakunta: TYRNÄVÄ
Viesti:

Re: Purjelennon peruskurssi 2008

Viesti Kirjoittaja kartsa67 » To 14.08.2008 12:38

Hienoa!! Eka yksinlento on aina kiva kokemus - ainakin minusta. Nyt sitten lisää yksinlentoja peräkkäin, jolloin varmuus omiin taitoihin paranee. Täällä Pohjois-Suomessa olisi taas mahdollisuus tarkkarilentoon ensi viikonloppuna säiden niin salliessa. Jospa saisi vihdoin ja viimein tämän kurssin vietyä kunnialla loppuu saakka. Katsellessani NOTAMeita, huomasin Pudasjärven kentän olevan kovasti varattuna näin syksyisin. No, OIK:n siirtyykin Ahmosuolle (Oulun lähelle) tämän kuun vaihteessa, joten jatkamme lentämistä siellä. Ja tunnetusti siitä tuleekin erilaista, koska Oulun Torni on läsnä purjelentoalueella yli 1100 jalan - JIPII!!

Nyt jännitää..
-Kari Kangasluoma-

Avatar
kartsa67
Viestit: 64
Liittynyt: Ma 11.06.2007 14:52
Paikkakunta: TYRNÄVÄ
Viesti:

Re: Purjelennon peruskurssi 2008

Viesti Kirjoittaja kartsa67 » La 16.08.2008 15:37

Siinä se on :D Tarkkarilento on suoritettu - JIPII, JIHUU!!! Eikä jännittänyt kuin vähäsen :P Saavuimme lauantaina 16.8.2008 kello 11.00 Pudasjärvelle, jossa lennonopettajani A.Vaulo oli järjestänyt kaiken valmiiksi. Ei tarvinnut kuin ilmestyä paikalle :D

Tapahtuma alkoi muutamalla kysymyksellä, joihin sain vastata kirjallisesti. Kysymykset olivat 'tavallisia', normaaliin purjelentoon liittyviä. Vastasin kymmeneen kysymykseen aika nopeasti, ja suunnistin kentän laidalle, jossa minua jo odotettiinkin. Kurssin toinen puolisko oli hoitanut Puhkun sinne jo valmiiksi, jolloin tehtäväkseni jäi päivätarkastuksen teko. Homma eteni rutiinilla - ja totesin koneen lentokelpoiseksi. Hetkessä olin istumassa kabiinissa tarkastuslentäjän (R. Ala-Kokkila) kanssa. Tein normaalin lentoonlähtötarkastuksen ja menoksi.

Ilma suosi minua :) termiikkikeli ei ollut vielä tässä vaiheessa herännyt, joten meno oli rauhallista. Hinaus 800 metriin ja irti. Turhia aikailematta tarkkarilentäjä veti koneen johonkin omituiseen tilaan - äh, en aluksi tunnistanut lentotilaa, joten odottelin pari sekuntia. Joo, täähän on syöksykierre :? ja samassa kuuluikin komento: "voit alkaa suoristamaan". Oikeaa jalkaa - pyöriminen lakkasi - lisää nopeutta ja sauvasta kiristys. Ennenkuin ehdin kissaa sanoa, oli kone takaisin vaakalennossa. Tarkkarilentäjä ei turhaa aikaillut - kaartosakkaus. Niin, tein sen itse - tai ainakin yritin :D koneen täristessä vein sauvaa taakse eikä mitään tapahtunut :mrgreen: laiskasti alkoi Puhku laskemaan nokkaa alas?? Mitä ihmettä, kyllä tää viimeksi toimi. Sitte sakkaus vaakalennosta - sama juttu, oikein laiska nokan lasku :| Hups - onkohan tullut syötyä sitten viimeksi..

No, selvitin tilanteen kuitenkin kunnialla. "Jyrkkä kaarto", kuuluin takapenkiltä - ei muuta kuin tuumasta toimeen. Nopeutta lisää, kone jyrkkään kaartoon, ja sauvasta kiristäen mentiin. Tässä vaiheessa saattoi päästä kirosana :oops: G-voimat tuntuivat selkeästi kropassa. Oikaisin koneen, ja sama toiselle puolelle. Hermoilin hieman enkä tehnyt ihan täyttä kierrosta. Ohjelmassa seuraavaksi sivuluisu molemmille puolille. Hmm.. hieman hapuilua, mutta tunnistettava lentotila lieneen :P

Jummijammi - siinäpä se sitten olikin??? Tä - mietin. Menipä nopeasti. Onneksi näin, en ehtinyt jännittämään ollenkaan - kiitos siitä tarkkarilentäjälle!! Muutaman kaarroksen tehtyä olinkin jo valmiina laskua varten. Jännitystä aiheutti hinuri, joka oli vetämässä toista konetta suoraan laskukierrokseen. Pyysin heitä odottelemaan hetken, jotten kämmäisi näin loppusuoralla :roll: Lasku kentälle oli ihan OK - ei täydellinen, mutta siedettävä. Hieman vasempaan laitaan, mutta kosketuskohta oli ihan hyvässä paikkassa. Kuomu auki ja tuuletus: "Top of the World!!!"... paikalle riensi onnittelijoita, mm. vaimoni + jälkikasvuni. Kyllä oli mellevä olo :mrgreen:

Lopuksi paperityöt ja sillee.. Hitsinpimpulat, nyt saan lentää ihan itsekseen!!!?? Uskomatonta - eikös olekin?

Vihdoin finaalissa,
-Kari Kangasluoma-

Hatakka
Viestit: 28
Liittynyt: Pe 26.01.2007 16:17
Paikkakunta: EFOP / EFTU

Re: Purjelennon peruskurssi 2008

Viesti Kirjoittaja Hatakka » La 16.08.2008 17:12

Onnittelut lupakirjatarkkarin hyväksytystä suorituksesta! Kurssikokemuksistasi on ollut mukava lukea täällä foorumilla.

Avatar
kartsa67
Viestit: 64
Liittynyt: Ma 11.06.2007 14:52
Paikkakunta: TYRNÄVÄ
Viesti:

Re: Purjelennon peruskurssi 2008

Viesti Kirjoittaja kartsa67 » La 16.08.2008 18:02

Kiitos, kiitos!! On ollut myös mukava jakaa tuntemuksia muiden kurssilaisten kesken. Tästä se ura sitten urkenee :D Seuraava etappi lienee matkustajankuljetusoikeus. Sen jälkeen voin jakaa purjelentämisen ihanuuden ystävieni kanssa :mrgreen:
-Kari Kangasluoma-

Avatar
ht
Viestit: 59
Liittynyt: Pe 28.03.2003 14:03
Paikkakunta: Lappeenranta

Re: Purjelennon peruskurssi 2008

Viesti Kirjoittaja ht » La 16.08.2008 18:43

Ennenkuin saat sata keikkaa (matkustajankulj.kelpparin vaatimus) täyteen niin ehtii hyvin vaikkapa HC:n väsäämään valmiiksi.

ape
Viestit: 12
Liittynyt: La 05.01.2008 17:20
Paikkakunta: Pori

Re: Purjelennon peruskurssi 2008

Viesti Kirjoittaja ape » La 16.08.2008 20:28

Onnittelut Kartsalle lupakirjakurssin suorittamisen johdosta!
Vuosia purjelennon opettajana ja purjelennon koulutuspäällikkönä toimineena on ollut ihan mielenkiintoista lukea lupakirjaoppilaan kokemuksista ja tuntemuksista kurssin aikana. Sitä itse jotenkin rutinoituu tähän hommaan ,eikä aina muista miten jänniltä ja ainutkertaisilta kurssilennot oppilaasta saattavat tuntua.

Onnea tulevalle purjelentäjän uralle. Tästä vasta alkaa se opiskelu ja harjoittelu joka ei lopu ikinä. Se tässä hommassa juuri onkin hienoa.

Ape

Avatar
kartsa67
Viestit: 64
Liittynyt: Ma 11.06.2007 14:52
Paikkakunta: TYRNÄVÄ
Viesti:

Re: Purjelennon peruskurssi 2008

Viesti Kirjoittaja kartsa67 » La 16.08.2008 20:56

Tää on aika jännää, että ihmiset oikeasti lukee minun kirjoituksia :D No, se kait lienee keskustelupalstan tarkoitus onkin!! ISO kiitos kaikille kannustajille ja lukijoille!! Täällä Tyrnävällä on tällä hetkellä ilo ylimmillään. Eihän tää nyt iso asia ole, mutta meillä juhlitaan oikein olan takaa GPL-lisenssin saamista (vaimikäseoli). Itse en tiedä mitä muut kurssilaiset ajattelevat purjelennon peruskurssista, mutta omat tuntemukseni olette lukenee tällä palstalla. Tunnustan rehellisesti, että välillä on ollut raskastakin - no, mää nyt olenkin ikäloppu verrattuna muihin kurssilaisiin :mrgreen: Nuoret jaksaa paljon paremmin...

Tuo "ht:n" mainitsema HC-keikka tällä hetkellä pelottaa kovastikin - miten uskallan irroittautua kotikentän suomasta turvasta, ja lähteä kauemmaksi??!! Mutta, eihän minun ihan tälle vuodelle tarvitsekaan muuta kuin nauttia syksyn viimeisistä keleistä, ja lentää Ahmosuon turvallisessa ympäristössä 8) Niin - tosiaan, tänä vuonna en taida ehtiäkään Pudikselle lentämään muiden kiireiden vuoksi.

Ensi vuonna onkin uudet kujeet ja tavoiteet. Koetan kirjoitella miten loppusyksy sujuu Ahmosuolla :P
-Kari Kangasluoma-

Vastaa Viestiin