Loppuliito-onnettomuus Tanskassa

Keskustelua ja informaatiota purjelennon turvallisuudesta

Valvoja: Alfalima

tapio k
Aktiivikirjoittaja
Viestit: 105
Liittynyt: Ti 10.12.2013 08:32

Loppuliito-onnettomuus Tanskassa

Viesti Kirjoittaja tapio k » To 03.03.2016 14:31

Onnettomuus purjelentokilpailussa

Tanskassa toissa vuonna tapahtui onnettomuus, jossa purjekone tuhoutui ja lentäjä vammautui vakavasti. Loppuliuku kentälle epäonnistui ja lentäjä yritti improvisoitua maastolaskua, mutta kone sakkasi matalalla tehdyssä kaarrossa. Tässä onnettomuudessa on samoja piirteitä kuin Räyskälän lähijärviin päätyneissä kilpailulennoissa.

Lähestyttäessä lentokenttää idän suunnalta on loppumatkalla joulukuusiviljelmä, eikä maastolaskupaikkoja ole 5,5 kilometrin päästä noin puolentoista kilometrin etäisyydelle kiitotiestä. Tästä syystä ohjaaja aloittaa loppuliu’un mielestään taatusti riittävältä korkeudelta 27 km päässä maaliympyrästä, josta on vielä kolme kilometriä kentälle. Matka sujuu ilman huolta korkeudesta kunnes viitisen kilometriä ennen kenttää tuntuu olevan laskevaa. Kolme kilometriä ennen kiitotietä, maalissa siis, 27 metrin korkeudessa ohjaajalle valkenee, ettei tänään päästäkään perille. Laskupaikaksi valikoituu ilmeisesti ainoa raivattu aukko metsikössä. Hätäisen laskukierroksen kaarrossa loppuosalle kone kuitenkin karkaa käsistä sakaten joulukuusien sekaan.

Lentäjälle reitti on tuttu ja usein harjoiteltu – hän kertoi seuranneensa lentokorkeuden muutosta huolella. Myös jotkut kilpakumppanit havaitsevat tavallisesta poikkeavaa laskevaa kuusiviljelmän päällä. Kuitenkin lennontallentimen tiedot osoittavat toista: keskimääräinen korkeuden menetys on n.120 m/min, suurin arvo 130 m/min. Koneen liitoluku nopeudella 100 km/h on 38, vallitsevassa vastatuulessa 31,5. Tällä nopeudella korkeus olisi riittänyt hyvin – vielä 10 km päässä korkeutta oli tarpeeksi liitoon kentälle kohtuullisella 100 km/h nopeudella. Kilpailu on kuitenkin kilpailu, jossa kohtuus on ehdottomasti liian vähän. Loppuliu’un keskimääräisellä nopeudella 162 km/h laskennallinen liitoluku on n. 23 ja toteutunut liitoluku n.21.

kellonaika 14:37 14:38 14:39 14:40 14:41 14:42 14:43 14:44 14:45 14:46 14:47
ilmanopeus
km/h 165 155 160 160 175 170 170 160 155 160 120
QFE korkeus m 1150 1030 910 810 670 540 410 300 205 85 30


Etäisyys kentälle km 10 9 8 7 6 5 4 3,5 3 2,4
ilmanopeus km/h 160 160 150 160 150 155 170 165 130 105
korkeus QFE m 342 301 269 222 176 119 49 27 44 30



Yksi moka tai sitten useiden virheiden ketju?

Selvä virhe lennolla oli tietenkin suuri nopeus, lentäminen hitaammin olisi tuonut koneen perille. Mutta miksi lentäjä jatkoi liitoa kuuden kilometrin päässä kentältä 176 metrin korkeudessa viimeisten maastolaskupaikkojen päällä? Oliko ohjaajalla mielessä vain reipas maaliintulo?

Puhtaana arvauksena lentäjä seurasi loppuliitolaskimen näyttöä. Laskin on apuväline ilman mitään syvällistä ajattelukapasiteettia – ajattelu taas on kokonaan ohjaajan tehtävä. Kuvittelen tässä tapauksessa loppuliu’un alkaneen laskimen asetuksella MC0 ilman laskukierrosta varten asetettuja korkeusreservejä. Tällöin lukema 30 km päässä oli antanut ylimääräiseksi korkeudeksi 200 – 300 metriä. Tämä lukema oli sitten hitaasti pienentynyt laskennan perusteena ollutta nopeutta selvästi reippaammasta etenemisestä johtuen. Kuuden kilometrin päässä kentältä ylimääräinen korkeus oli huvennut ja näytti pientä vajausta. Jos lentäjä sattui tässä vaiheessa katsomaan laskimen näyttöä, hän saattoi ajatella saavansa tarvittavan lisäkorkeuden vetämällä nopeuden korkeudeksi. Todellisuudessa lento oli jo jäämässä kaksi kilometriä vajaaksi. Ei siinä tarvittu ”odottamattomia voimakkaita laskevia alueita” reitille onnettomuuden aikaansaamiseksi.

Havahtuminen todellisuuteen tapahtui varmaankin puolen kilometrin päässä maalilinjasta 27 metrin korkeudessa, jolloin alkaneessa hidastuksessa korkeutta tuli 17 metriä lisää. Arvattavasti stressi lisääntyi hetkessä äärimmilleen, elimistöön hulvahti annos adrenaliinia, joka taas kavensi näkökenttää ja teki ohjaamisesta karkeaa...

Vaihtoehtoinen loppuliuku

Loppuliukumatematiikassa on ainakin kaksi koulukuntaa. Toinen käskee aloittamaan liu’un kun MC0 asetuksella päästään positiivisille lukemille. Tästä loppumatka hoidellaan kantavia linjoja myöten nyppien nostoista tarvittavat metrit. Toinen koulukunta taas olettaa loppuliu’un aikana esiintyvän samanlaisia nostavia ja laskevia kuin viimeisellä reittivälillä yleensä. Tähän taas varaudutaan keräämällä korkeutta siten, että liito voidaan lentää perille siihen saakka käytetyllä MC-asetuksella. Liito pyritään lentämään myös kantavien ja nostavien alueiden kautta. Yleensä laskimeen asetetaan laskukierrosta varten kiinteä reservi 200 -300 metriä. Voittaja nousee kovimmassa nostossa korkealle ja löytää parhaimman linjan ohittaen rinnan mitalla toiseksi tulevan. Viimeisen liidon vaikutus lentoaikaan on muutamia minuutteja, joten suurin osa nopeudesta ja pisteistä on jo ratkaistu aikaisemmin.

Toisaalta voittaja lentää maaliympyrän yläpuolelta maaliin voittaen reilusti alapuolelta rämpivät. Konservatiivinen loppuliuku nojaa juuri tähän matematiikkaan: minuutti lentoaikaa lisää vie pari pistettä päivän tuloksista, maaliympyrän alitus tai maastolasku muutaman kilometrin päähän kentältä maksaa 400 pistettä. Kolme minuuttia puolentoista metrin nostossa mahdollistaa liu’un suurella MC-asetuksella ja antaa mahdollisuuden huonossa tapauksessa nopeuden myymisen korkeudeksi, joka taas varmistaa kotiin pääsyn. (John Cochrane: Just a little faster, please )

Loppuliuku, maastolasku kentän lähelle ja turvallisuus

Konservatiivisen loppuliu’un voi tehdä eri tavoin. Edellisessä kappaleessa mainittu artikkeli kehottaa aloittamaan liidon kaukaa ja tarpeeksi korkealta aggressiivisesti ja sitten siirtymään konservatiiviselle linjalle 15km tienoilla ennen maalia. Muuan saksalainen insinööri taas suosittelee liukuun lähtöä samalta korkeudelta, joka vastaa esim. MC2 – MC4 asetuksen korkeutta. Liuku aloitetaan kuitenkin pari pykälää pienemmällä nopeudella – kunnes lopussa muutetaan ylimääräinen korkeus nopeudeksi. Tässä hävitään jonkin verran nopeudessa, mutta toteutus on ehkä hieman helpompaa. Näyttävä maaliin tulo kun on mukavampaa kuin hidastelu loppusuoralla.

Maastolasku alle viiden kilometrin päässä kentältä on hengenvaarallista puuhaa, sillä päätös siitä tehdään todella matalalla. Nykyaikaisella koneella viiden kilometrin päässä kentältä ilman korkeusreservejä ollaan liukupolulla 100 – 150 metrin korkeudessa. Maastolaskupäätöstä tehdään tätä alempana, jolloin näkökenttä on hyvin suppea. Käytännössä on puhuttava pakkolaskusta tai pakotetusta maastolaskusta, koska laskupaikalle ei enää ole vaihtoehtoja. Räyskälän kymmenkunta molskautusta lähijärviin kuuluvat tähän joukkoon.

PT/lentoturvallisuus Tapio K
aineisto tanskalaisesta onnettomuustutkinnasta

Kari K
Aktiivikirjoittaja
Viestit: 121
Liittynyt: Ke 05.02.2003 00:22
Paikkakunta: Tampere

Re: Loppuliito-onnettomuus Tanskassa

Viesti Kirjoittaja Kari K » To 03.03.2016 19:32

Hyvä kirjoitus, kiitos!

Olen seurannut Suomessa loppuraivausta, mitä ennen pilotti on vain moljottanut laskinta eikä ole katsonut ulos koneesta ja vähän funtsinut, että mistä on kysymys/ mitä oikein tapahtuu...

Kari
Viimeksi muokannut Kari K, To 10.03.2016 16:52. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Pertti Pääsky
Viestit: 45
Liittynyt: La 02.04.2005 22:33
Paikkakunta: Espoo

Re: Loppuliito-onnettomuus Tanskassa

Viesti Kirjoittaja Pertti Pääsky » La 05.03.2016 11:56

Kilpailujen järjestäjä voi tehdä jotain asian eteen, vaikka määrätä maalilinjan ylityskorkeudeksi 500 m. Tämä taitaa olla jo tiedossa. Kisapilottien asennekasvatus on paljon vaikeampaa.

RR
Aktiivikirjoittaja
Viestit: 258
Liittynyt: Ti 04.02.2003 10:30

Re: Loppuliito-onnettomuus Tanskassa

Viesti Kirjoittaja RR » To 10.03.2016 15:36

Hyvä ja aiheellinen kirjoitus.

Nyanssina, ei Räyskälässä ole molskautettu koneita kymmentä järviin, kisoissa siis. Niitä ei ole kuin kaksi (2012 ja 1975), jos hyppäämisestä (1986) johtunutta ei lasketa.

Muun toiminnan yhteydessä :
1997 (paikallislento / matkalentokoulutus), 1994 (paikallislento). Tätä ennen ehkä 1985 (paikallislento), 1980 tai -81 (opekurssi), 1977 (hinauksesta kun hinauskone hajosi) ja 60-luvulla pari kertaa.

Riku

vostok
Aktiivikirjoittaja
Viestit: 131
Liittynyt: Su 15.11.2009 00:52

Re: Loppuliito-onnettomuus Tanskassa

Viesti Kirjoittaja vostok » Ke 11.05.2016 12:24

2013 myös?

kristian
WGC-2006 Team
Viestit: 444
Liittynyt: Ma 03.03.2003 14:27

Re: Loppuliito-onnettomuus Tanskassa

Viesti Kirjoittaja kristian » Ke 25.05.2016 11:27

Pertti Pääsky kirjoitti:Kilpailujen järjestäjä voi tehdä jotain asian eteen, vaikka määrätä maalilinjan ylityskorkeudeksi 500 m. Tämä taitaa olla jo tiedossa. Kisapilottien asennekasvatus on paljon vaikeampaa.
Kilpailijat tekevät juuri sen mitä kilpailunjohtaja sanoo, eli rohkeutta asettaa minimimaaliintulokorkeus ylemmäs voisi olla enemmänkin. Moni unohtaa että laskin laskee loppuliukua ympyrän kaarelle, josta pitäisi vielä liitää kentälle. Yleensä loppuliussa voittaa se joka lähtee alimpaa liukuun ja selviää kentälle. Riskiä ottavalle on siis tarjolla palkinto, minkä voi poistaa, jos niin haluaa.

Vastaa Viestiin