Ammattimaista maajoukkueharjoittelua

Yleistä purjelentoon liittyvää keskustelua ja informaatiota
tourula
WGC 2008 Team
Viestit: 35
Liittynyt: Ke 14.03.2007 22:06
Paikkakunta: Nummela

Re: Ammattimaista maajoukkueharjoittelua

Viesti Kirjoittaja tourula » Ke 13.04.2011 22:29

Terve!

Tämän keskustelun otsikko on 'ammattimaista maajoukkueharjoittelua'. Nyt kuulostaa siltä, että merkittäväksi tekijäksi korostuu motivaatio tai sen puute. Väitän edelleen, että pohjimmiltaan ei ole kyse siitä. Jos se sitä olisikin niin syytä olisi pohtia, että mistä motivaation puute sitten voisi johtua? Ehkäpä 'ammattimaisen maajoukkueharjoittelun' mahdollisuuden ja edellytysten puutteesta.

Samaten ei kuulosta kovin 'ammattimaiselta' jos huipulle nouseminen ja menestyminen perustuu siihen, että mennään kyselemään vanhemmilta konkareilta vinkit ja salat menestykselle. Ei se ole helppoa esim. Pudasjärveltä lähteä Räyskälään kyselemään junnuna kilpalennon saloista. Johan siinä joutuu vähintään naurunalaiseksi. Pointti on se, että tällä menetelmällä osaamista siirtyy satunnaisesti ja paljolti tiiviiden kerho, kaveruus - tai muiden siteiden kautta ja avulla. Kohtuuden nimessä olisi voinut tuossa naisjoukkueen tapauksessakin tuoda ilmi, että suunnilleen puolet ko. joukkueen jäsenistä on suorastaan perheenjäseniä ohjauksen antajien suhteen. Elikkä perhepiirissä tämäkin tapahtuu.

Kiitos ja kunnia Antille, jonka vetämässä nuorisoprojektissa oli yleisen käsityksen mukaan Räyskälän ulkopuolisilla kentilläkin lentäville mahdollistettu tasavertaiset mahdollisuudet päästä mukaan projektiin/valmennukseen. Myös esim. syystapaamiset ovat pieni mutta erittäin positiivinen aavistus ammattimaisempaan suuntaan.

Liitosta vielä sen verran, että yleensä menettely on, että liitot vakavasti otettavissa huippu-urheilulejeissa ovat ne tahot, jotka tavalla tai toisella pyrkivät organisoimaan tämän kaltaista toimintaa eli 'ammattimaista maajoukkueharjoittelua'. Tarkoitus ei ole millään muotoa syyllistää ketään vaan todeta, että mikä tilanne on yleensä muissa lajeissa. Itse toteuttaminen on sitten eri juttu ja se voi tapahtua vaikka omatoimisesti ja talkootyöllä, kuten on tähänkin asti ollut.


Tapsa
TapsaT

kristian
WGC-2006 Team
Viestit: 449
Liittynyt: Ma 03.03.2003 14:27

Re: Ammattimaista maajoukkueharjoittelua

Viesti Kirjoittaja kristian » To 14.04.2011 11:35

Olen Tapsa siitä samaa mieltä että motivaatio ei ole ongelma, vaan talous ja aika. Meillä on sijaintimme takia aina ja ikuisesti takalyöntiasema tässä lajissa. Miettikääpä kuinka moneen kansainväliseen kisaan pääsette esim. yhden päivän matkustamisella Suomesta? Ette edes Ruotsiin, Baltia on siinä ja siinä. Samalla kilpalentokollega joka asustaa Slovakiassa, Tanskassa tai vaikka Hollannissa voi yhden päivän ajamisella käydä käytännössä missä kisoissa vaan Euroopan alueella. Per kisa suomalaiset istuvat ylimääräisen viikon autossa ja maksavat lauttamatkoista itsensä kipeiksi.
tourula kirjoitti:Terve!
Samaten ei kuulosta kovin 'ammattimaiselta' jos huipulle nouseminen ja menestyminen perustuu siihen, että mennään kyselemään vanhemmilta konkareilta vinkit ja salat menestykselle. Ei se ole helppoa esim. Pudasjärveltä lähteä Räyskälään kyselemään junnuna kilpalennon saloista. Johan siinä joutuu vähintään naurunalaiseksi.
Minun mielestäni olisi naurettavaa ja epäammattimaista olla kyselemättä. Ei huipuksi tulla yksin korvessa päätä seinään hakkaamalla. Muistaakseni Göran Axia tai Åke Petterssonia ei naurattanut ollenkaan kun kävin Eskilstunan esikisoissa kyselemässä että mitenkäs täällä kannattaa lentää. Antoivat oikein hyvät neuvot ja toivottelivat onnea.

Maakunnista ei tosiaan ole helppo lähteä Räyskälään kisoihin, ja sitä kannattaisikin tukea, mitään muuta tietä kehittymiseen kun meillä ei ole.
tourula kirjoitti: Kohtuuden nimessä olisi voinut tuossa naisjoukkueen tapauksessakin tuoda ilmi, että suunnilleen puolet ko. joukkueen jäsenistä on suorastaan perheenjäseniä ohjauksen antajien suhteen. Elikkä perhepiirissä tämäkin tapahtuu.
No tuo nyt on vähän yksisilmäinen käsitys asiasta. :roll:

tourula
WGC 2008 Team
Viestit: 35
Liittynyt: Ke 14.03.2007 22:06
Paikkakunta: Nummela

Re: Ammattimaista maajoukkueharjoittelua

Viesti Kirjoittaja tourula » To 14.04.2011 12:40

Juu,

Varmastikin on niin, että tiedonhankinta eri keinoin on tarpellista ja välttämätöntäkin. Ajatukseni oli vain valottaa asiaa siltä kantilta, että kenties tämän toteuttamiseen voisi olla eri mahdollisuuksia. Ja vieläpä siten, että tieto tulisi mahdollisimman hyvin analysoitua ja jaettua koko joukkueen ja laajemminkin ottaen koko lajin keskuuteen.

Toinen näkökulma joka tulee ottaa huomioon tuossa tiedon hankinnassa ja jaossa on, että kilpapurjelentäjien kesken vallitsee myös kilpailutilanne. Tällöin voi mieleen tulla, että ihan kaikkea tietoa ei kannatakaan jakaa. Tämänkin takia olisi hyvä, jossa tiedonjako, valmennus ja harjoittelu tapahtuisi jonkin tässä mielessä riippumattoman tahon kautta. Tätä voisi verrata siihen, että SM-hiihdoissa jollakin kilpailijalla on parempi tieto oikeasta voitelusta. Tätä tietoa tuskin jaetaan jos joku kilpakumppaneista kyselee vinkkejä.

Ei siinä naisjoukkuekommentissa ollut mitään sen kummempaa taka-ajatusta. Se vain mielestäni kuvaa hyvin tilannetta.


Tapsa
TapsaT

Markku K
Aktiivikirjoittaja
Viestit: 247
Liittynyt: Ke 21.01.2004 14:58

Re: Ammattimaista maajoukkueharjoittelua

Viesti Kirjoittaja Markku K » Su 17.04.2011 00:53

Moro vaan kaikille,

Mielenkiinnolla keskustelua seuranneena annanpa omat muutamat senttini yleiseen jakoon aiheen tiimoilta. Eija, erittäin hyvä keskustelunavaus, vaikka joudunkin liittymään asenteellani "ei koskaan mitään aikaan saada"-joukkueeseen.

Yleisesti ottaen olen melko pitkälti samoilla linjoilla Akun ja Kristianin kanssa.

Ihan aluksi syy siihen miksi en oikein usko siihen, että Suomessa saadaan tuettu ammattimainen valmennus Saksan malliin: Ei se se Saksan pojillakaan oikeasti tuettua ole. Armeijan purjelentopuoli on toki hieno, mutta ainakin vielä 2005 vuonna kavereiden kanssa jutellessani pääsyvaatimus ko. linjalle oli muutaman kymmenen tuhannen euron rahallinen panos sekä oma lentokone. Jotka käsittääkseni lähes poikkeuksetta isi maksoi. Valitettavasti homma vaan vielä nykyäänkin menee niin, että isosta massasta löytyy enemmän niitä, joilla on varaa, halua ja lahjakkuutta. Muutenkin perusvarallisuus Saksassa on jo pitkään ollut sitä mitä se Suomessa alkaa pikkuhiljalleen olemaan. Montako yksityistä purjelentokonetta Suomessa oli 20 vuotta sitten? Aivan.

Mikään ei tietenkään estä yrittämästä, mutta mielestäni ne tunnit joita tuohon käytetään voitaisiin melko vähillä varoilla käyttää paremminkin.

Itse ns. hyvän valmennuksen saaneena voisin tähän väliin kertoa hieman miten juttu omalla kohdallani eteni. Peruskurssin jälkeen lensin n. 100h omin nokkineni, kun matkalentoa ei oppilaslupakirjan kanssa lentää saa. Lentojen jälkeen keskusteltiin säännöllisesti, joskaan ei ihan joka kerta, lennon kulusta, tehdyistä ratkaisuista ja päivän säästä yleisesti.
100-200h lentoajalla lennettiin pääsääntöisesti matkalentoja kahdella koneella, muutaman keikan Januksella. Tämä oli jälkeenpäin ajatellen lähes ratkaisevan tärkeä osa. Itseltäni jäi matkalentouran alusta vallan uupumaan "kaarretaan joka nostossa"-osuus ja opein heti nykyaikaiseen pitkien liukujen ja vain parhaiden nostojen käytön tyyliin. Toki pitää huomata, että "tuuria" on ollut mukana koko ajan, opettaja oli vallan hyvä, ja siihen aikaan isä oli n. 5 vuotta sitten lopettanut kilpauransa, joten omia treenitavotteita hänellä ei enää niin ollut. Ilmassa emme radiota kovinkaan paljon lentojen aikana käyttäneet, vaan homman pointti oli että "tule perässä ja mieti itse miksi teemme niinkuin teemme". Lentojen jälkeen toki pohdiskeltiin enemmänkin miten mentiin ja miksi. Ihan yksittäisistä ratkaisuista eteenpäin. Lisäksi koko ajan painotettiin sitä, että on olemassa vain yksi optimaalinen polku, ja se ei välttämättä ole meidän käyttämämme - hetken kuluttua aloin kokeilemaan välillä eri ratkaisuja, usein huonolla menestyksellä mutta pikkuhiljalleen parantaen. Koin silloin, että tähän kannustettiin koko ajan enemmän ja enemmän. Aikaa myöten perässähiihto muuttui enemmän ja enemmän keskinäiseksi kisailuksi ja kisailu muuttui tasaisemmaksi.

Miten ylläoleva liittyy mitenkään mihinkään? Mun mielestäni paljonkin. Meillä on Suomessa huikea määrä entisiä maailman huippupilotteja. Kuittinen, Kuusisto, Ylipaavalniemi, Forssten, Nurminen. Ja enemmänkin, nuo nyt tulivat ensimmäisenä mieleen. Näissä kavereissa on hirmuinen voimavara, jota ei Suomessa käsittääkseni käytetä lähellekään riittävästi. Yksittäiset kaverit toki ovat saaneet hyviä neuvoja ja lentäneet joidenkin kanssa, mutta heidän systemaattinen hyödyntäminen olisi erittäin tärkeä alku. Omaa kilpauraa tekevä pilotti ei millään kykene irroittamaan riittävää määrää lentotunteja kesää kohden toisen ihmisen aktiiviseen valmentamiseen. Edelleen mielestäni vanhojen huippujen hyödyntäminen ei saisi jäädä ihan yksittäisten harrastajien oma-aloitteisuuden varaan, vaan kerhojen joissa vanhoja huippuja on pitäisi pyrkiä saamaan kaverit toimintaan mukaan nuorien kanssa lentämään. Edelleen omasta mielestäni valmennuksen aloitus ei saisi alkaa kun kaveri on esim lentänyt ensimmäisen 300km omilla opeillaan, vaan se pitäisi mielellään aloittaa heti HC-matkan jälkeen. Näin luodaan jokaiselle kaverille heti oikea mielikuva siitä mitä matkalento on, sekä huikeasti paremmat mahdollisuudet omaan harjoitteluun. Tällä taas lisätään harrastuksen pariin jäävien lentäjien määrää ja yleistä taitotasoa, jolloinka kokonaismenestyskin kasvaa.

Joissakin kerhossa ylläkuvatulla tavalla varmasti ollaan toimittukin. Ongelmaksi tulevat ne kentät joissa yhtään kovan luokan kaveria ei vaan yksinkertaisesti ole. Tämä on ihan todellinen ongelma, kun mietitään vaikkapa junnu MM-kisojen osallistujia Suomesta kentittäin. 99-vuodesta eteenpäin osallistujia on Räyskälästä kai seitsemän, Piikajärveltä kolme, Nummelasta yksi tai kaksi?, Oripäästä ja Kymistä yksi kummastakin. Joku yksittäinen varmaan puuttuu listasta ja luvut ovat enemmänkin suuntaa antavia, mutta pointti käynee selväksi. Kuitenkin valtaosa purjelentokurssin suorittavista oppilaista lentää jossain aivan muualla kuin edellämainituilla kentillä. Tämä tarkoittaa sitä, että väkisinkin menetetään jonkin verran huippulahjakkuuksia, jotka eivät välttämättä koskaan pääse kokemaan mitä matkalento todellisuudessa on. Tässä kohtaa tulee esiin Club Coach-koulutukset, matkalentoleirit ym. kentän ulkopuolelta haettavat opit. Tällä hetkellä kerhojen oman aktiivisuuden lisäksi SUIO tarjoaa muuten mahdollisuutta vuokrata Duon lisäksi koneen mukana myös opettaja.

Mitä sillä viikolla sitten kannattaa tehdä? Mielestäni kehittää niitä kavereita, jotka ovat nuoria ja innokkaita, mutta myös muutamaa sellaista, jolla ei välttämättä enää mielessä ole oma kisaura. Liian montaa oppilasta edelleen ei mielestäni moisen viikon aikana kannata bookata, vaan pyrkiä kehittämään muutamia kavereita sille tasolle että he kykenevät taas paikallisesti antamaan oppia eteenpäin. Tietysti jos kerhon kalusto koostuu koulukoneesta, harjoituskoneesta tehokoneesta luokkaa LS4, on kerhon käytännössä mahdotonta tarjota nuorelle harrastajalleen kovin pitkään kehittymisalustaa kohti huippua. Tähän ongelmaan ei kai ilman rahaa kyetä oikein millään puuttumaan. Kuitenkin, matkalento on vain lentotaidon sovellutus ja matka/kilpailulentoa voi harjoitella lentämättä matkaa, kun ajatus vaan on kasassa. Lopultahan koko homma kulminoituu siihen, kuka näkee ilmassa olevan energian parhaiten -eikä sen harjoitteluun tarvitse olla kahdensadan kilometrin päässä kotikentästä.

Lisäksi en millään jaksa uskoa siihen, että voidakseen menestyä MM/EM-tasolla pitäisi joka vuosi lentää kahdet kansainväliset kilpailut. Uran alkuvaiheessa tuosta onkin hyötyä, mutta kokemuksen karttuessa hyöty pienenee pikkuhiljalleen. Omasta mielestäni tuolla uskomuksella ollaan meillä enemmänkin ammuttu itseään jalkaan viime vuodet. Kun lähtökohta kilpailuun on, että "en voi menestyä koska..." ja tavoitteena "kympin sakkiin" (Suomennettuna sijat 5..10), ei menestystä ihan taatusti tule, vaikka muuten mahdollisuuksia olisikin. Ennenkuin alatte väittää vastaan, katsokaapa vaikka Jonkereiden tai Leigh Wellsin kilpailuhistoriaa ennen ensimmäistä MM-mitalia. Huippulahjakkuuksia, tottakai. Mutta eikö Suomalainen voi olla huippulahjakkuus?

Tulipa pitkä postaus, mutta ehkä joku jaksoi lukea loppuun asti.

-Markku

PS. Vaikka oon SUIO:lla töissä ja PT:ssäkin jäsenenä, on ylläoleva ihan omaa mielipidettä eikä välttämättä edusta kummankaan instanssin kantaa.

esk
Viestit: 79
Liittynyt: To 04.09.2008 21:39

Re: Ammattimaista maajoukkueharjoittelua

Viesti Kirjoittaja esk » Su 17.04.2011 09:08

Yksi helppo vaihtoehto eteenpäin on erilaisten leirien nykyistä tehokkaampi hyödyntäminen nuorison harjoittelussa: Tänä kesänä on tarjolla ainakin Opiston camp toukokuussa, Oripää camp kesäkuussa, EFSEn leiri ja Räyskälän matkalentoleiri heinäkuussa.

Eli hiljaisemmilta kentiltä junnuille putki perään ja kartta käteen ja suunta kohti uusia seikkailuja ja viikon tehoharjoittelua. Mielellään tietysti joku kokeneempi avustajaksi mukaan, mutta onnistuu se perillä yhteispelillä ilmankin. Koneen käytön soisin olevan tähän toimintaan kerhojen subventoimaa eli vähintäänkin kuuluvan kesän lentopakettiin.

Niin kuin Markku sanoit, paljon olisi tehtävissä kerholähtöisesti eli nykyresursseinkin, mutta aika monessa kerhossa se vaatisi melkoista kulttuurimuutosta (nuoriso)lentomyönteiseen suuntaan.

Kaikki toiminta vaatii motivoituneen vetäjän. Lajin tulevaisuuden kannalta olisi äärimmäisen tärkeää saada nuorisoa mukaan ja lentouran alun ohjaus kuntoon kerhoissa. Matkalentäminen on niin triviaalia tasamaalla, että kaikki lupakirjaan saakka koulutetut tulisi ilman ongelmia saada matkalentopiloteiksi ja nauttimaan purjelennon vapaudesta. Ja sitten vaan näistä kaikki halukkaat VesisOpeniin kerholuokkaan kisaamista opettelemaan ...

Markku K
Aktiivikirjoittaja
Viestit: 247
Liittynyt: Ke 21.01.2004 14:58

Re: Ammattimaista maajoukkueharjoittelua

Viesti Kirjoittaja Markku K » Su 17.04.2011 10:43

Joo, nuo eri harjoitteluviikot/tapahtumat olisivat kyllä oivia nuoremmille maakunnan piloteille. Hyvä puoli on se, että periaatteessa vähäinen määrä motivoituneita kavereita voi saada paljon aikaan. Kuopio on erinomainen esimerkki miten kerhoa viedään eteenpäin. Mihinkään kerhoon vaan ei oikein kulttuurimuutosta voi ulkopuolelta pakottaa, sen on lähdettävä sisäpuolelta.

Avatar
Hene
Viestit: 66
Liittynyt: Ke 28.06.2006 14:15
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Re: Ammattimaista maajoukkueharjoittelua

Viesti Kirjoittaja Hene » Ma 18.04.2011 21:06

Terveppä terve!

Erittäin mielenkiintoinen keskustelu kuten moni jo mainitsi! Markulla on hyvä näkökulma. Itse olen ollut aina matkalennosta kiinnostunut ja taisin suunnitella 5-6 vuotiaana ensimmäisen 500km kolmionkin.. Omasta mielestäni opin suhtkoot tehokkaasti matkalennon saloja. Omaa aktiivisuutta siihen on vaadittu ja erittäin tärkeässä roolissa on ollut Oripää Camp. Markun mainitsemat joka nostossa pitää kartaa oli homman nimi aika kauan, mutta OC:ssa pääsi lentämään kaksikolla kokeneiden pilottien kanssa, jolloin näki miten homma toimii. Kaksikolla lentäessä sain aina lentää, mutta neuvoja sateli mikä oli erittäin kehittävää. Välillä ope toki otti ohjat ja näytti miten jokin asia tehdään toisin/oikein. Omalla aktiivisuudella tarkoitan, että pääsykokeiden sijaan tuli luettua Kosolan kirjoja ja katseltua taivaalle miten pilvet kehittyy. Paljon omatoimista lentelyä ja lentojen analysointia. Vedetkin tuli vasta vieraalla kentällä laitettua, sillä kukaan ei minua kotikentällä osannut neuvoa. Ilmoittaudunkin siihen osastoon joka kyselee neuvoja konkareilta. Saunassa tai grillillä. Muistaakseni Kristianilta olen kisoissa gridissä kysynyt neuvoja ekaan liukuun :lol: On tullut hyviä neuvoja sekä tarinoita.

HYVIN suuressa roolissa oli R09-projekti, josta sain kuulla hyvinkin pian matkalennon aloitettua ja huhut "nyt voi olla mahdollista päästä junioreiden MM-kisoihin" antoi lopullisen kipinän hyvälle alulle. Lehdon Antilta tuli kyselykaavake joka viilattiin täydelliseksi ja sen perään sain "peruskurssilta kolmesataselle" (muistaakseni tuon niminen). Siellä oli teorian lisäksi matkalennonharjoittelulle kehitetty oma seuranta. Seurattiin omaa kehitystä ja harjoiteltiin eri matkalennon osioita. Hieno puoli tuossa oli kun tajusi, että eri osioita voi harjoitella vaikka ei matkalennolla olisikaan. Paikallislennoillakin tuli harjoiteltua oikeaoppista nostoon saapumista ja poistumista ja liukuja pilveltä toiselle jne. Pian alettiinkin kasaamaan joukkuetta yhteen kasaan talvella teoriatunneille ja kesällä leireille. R09-projekti leireili aluksi Räyskälässä ja Piikajärvellä. Nuorelle lentäjänalulle jo vieraalla kentällä lentäminen oli suurenmoinen kokemus. Maisemat on erilaiset ja tietynlainen ruutini tuli koneen maakäsittelyyn. Tässä vaiheessa alkoi hommasta olla jo hieman hajua ja kisoissakin tuli nuorena jo käytyä. Vesivehmaa-Openiin ja Sm-kisoihin ruettiin kannustamaan ja sinne mentiinkin. Ennen MM-kisoja kevättalvellla lähdettiin Etelä-Afrikkaan treenaamaan. Onneksemme saatiin siellä lentää oikein olan takaa. Jossain vaiheessa reissua itseltäni meinasi usko loppua ja silloin Antti oli kyllä valmentajan roolissa muutenkin kuin neuvomassa miten lennetään. Keväällä olikin sitten aktiivista harjoittelua eri kentillä ja kisoissa joukkueen kanssa.

Koko R09-projekti on ollut erittäin opettavainen ja kannustava. Joukkue oli hyvä ja meillä oli hauskaa, mikä on jättänyt mielettömän hyvän fiiliksen. Se mitä tekstillä haen takaa, niin kyllä nuoria on tuettukin. Henkilöitä on laittanut lomiansa ja ties mitä kiinni meidän kehityksen takia ja liitto on tukenut erittäin hyvin. Jos tälläinen junnuvalmennus saadaan pidettyä yllä, niin olen varma että nuorta lihaa kisoissa alkaa näyttäytymään jatkossakin. Tukea siis löytyy, mutta kyllä jokaisen junnun täytyy olla aktiivinen itsekin. Ei ketään lähdetä kotoa hakemaan.

Tämä oli siis versioni ammattimaisesta maajoukkueharjoittelusta ja halusin sen jakaa, koska mielestäni junnupuolella se toimii näillä lentäjämäärillä tosi hyvin.

Hene

Ilkka T
Viestit: 4
Liittynyt: La 13.12.2008 19:33

Re: Ammattimaista maajoukkueharjoittelua

Viesti Kirjoittaja Ilkka T » Ti 19.04.2011 00:13

Morjesta täältä Karkusta
Tuo nuorten valmennusprojekti oli varmasti hyvä. Mielestäni myös meille vähän vanhemmallekin kisaporukalle voisi yrittää kehitellä jotain tuollaista. Minusta ainakin välillä tuntuu, että näitten juttujen kanssa on joskus yksin ja kaipaisi jonkinlaista vertaisryhmän tukea, ohjeita, ideoita, yhteisiä leirejä, ajatusten vaihtoa jne. Junioreitten kohdalla on puhuttu taloudellisista mahdollisuuksista harjoitteluun, mutta me jo työelämässä olevat voisimme varmaan hoitaa vastaavan valmennusprojektin kulut ihan itse.
T: Ilkka T
Ps. Huomenna kukonlaulun aikaan lähtö Nitraan harjoittelemaan... 8)

Ai niin. Unohtui se, että kun Kristian pystyi nousemaan nopeasti Suomen kärkeen, osittain kokeneempien konkareitten neuvojen ja avun avulla, niin voisimmeko vastaavasti yrittää valmennuksen avulla lyhentää myös aika ekoista kansainvälisistä kisoista em/mm mitaleille vaikkapa siihen 4-5 vuoteen?
T: Ilkka

Hanna
Viestit: 39
Liittynyt: La 04.12.2010 22:48

Re: Ammattimaista maajoukkueharjoittelua

Viesti Kirjoittaja Hanna » Ti 19.04.2011 11:31

Taitolentopuolelta mallia Ruotsinmaalta... http://www.dalademokraten.se/sida/id/164258/
Viime vuoden maailmanmestari Johan Gustafsson harjoittelee oikeasti melkein työkseen, sitä en tiedä kenen rahapussilla, tuskin 19-vuotiaana omallaan, mutta sponsoreitakin kaverilla on. Ja valmentaja tuotettu taas Unkarista.
I sommar ska Johan Gustafsson från Järna försvara sitt VM-guld från förra året.
Det svenska landslaget i segelflygavance är nu på plats i Järna för ett tio dagar långt träningsläger.
I luftrummet ovanför flygfältet är det full fart dagarna i ända när de skickliga landslagspiloterna drar iväg upp i skytteltrafik och gör sina konster.

– Det är vår tränare, Sandor Katona från Ungen, som ger oss instruktioner varje morgon om vad som vi ska träna, berättar Johan Gustafsson.
Förutom Johan Gustafsson ingår Pekka Havbrandt, Daniel Ahlin och Erland Pettersson från Eskilstuna i det svenska landslagstruppen.. För att bli en skicklig konstflygare med segelflygplan krävs förstås en massa träning och ett brinnande intresse..
–Jag lägger nog ned minst 700 timmar per år och även vintertid är det massor med förberedelser med allt från att jaga sponsorer till att fixa med utrustningen, säger Johan Gustafsson.
Lite beroende på väder och vind räknar man med att det blir verklig hårdkörning den här veckan, med dygnspass på upp till tolv timmar. De två inledande dagarna har man kört skift uppe på banan ovanför flygfältet. När ett plan har landat så lyfter det andra ganska snabbt.
– Man orkar med fem pass om dagen , men då är man rejält slut, säger Johan Gustafsson.
Alla givna övningar följs från marken av den färgstarke landslagstränaren.
Något lyxläger i den meningen är det inte. Tränaren har piloterna anlitat själva och bara en liten del av kostnaderna för träningslägret sponsras av Riksidrottsförbundet..
– Men det känns riktigt roligt att säsongen nu kommit igång på allvar, säger Johan Gustafsson.
Om hundra dagar drar landslaget iväg på VM i Polen. Det är förstås dit siktet är inställt.
Säsongens höjdpunkter är även Nordiska mästerskapet i Norge och SM som i år avgörs på flygfältet i Järna den 13-14 augusti.

Vastaa Viestiin