Kisatavat uusiksi - tässä yksi pelin avaus, pitäkää hatuista

Kuulumisia, kommentteja ja tuloksia purjelentokilpailuista

Valvoja: Alfalima

Kaitsu M.
Aktiivikirjoittaja
Viestit: 285
Liittynyt: To 10.04.2003 22:23
Paikkakunta: Suomen Kerava

Kisatavat uusiksi - tässä yksi pelin avaus, pitäkää hatuista

Viesti Kirjoittaja Kaitsu M. » Pe 17.02.2017 10:16

Asia pyöri jollain lailla nupissa jonkin aikaa ja nyt tuli hirveä vimma kirjoittaa ja muutamassa minuutissa tajunnanvirtaa muun hösäämisen sivussa tämä syntyi. Ajattelematta kielioppia tai aikamuotoja tai muuta sen enempää.

Avaan tässä ja tähän siis uudelleen kisatapa-, ”pitää päästä eroon keoista”- ja ”pitää päästä eroon peesaamisesta”- keskustelun koska se hyytyi tuolla Benallan MM-kisa –foorumilla ja ehkä se höpinä olikin siellä väärässä paikassa. Teen myös ihan uuden tyyppisen avauksen, jotta homma lähtisi kunnolla liikkeelle.

Koko ajan ajatellaan, että kun niin on aina tehty, niin purjelennossa edelleen lennetään TOSI isolla porukalla samaa tehtävää, jonka turaaminen yleensä kestää liki koko kelipäivän. Ja sit on toki AAT –tehtävä. Ja omana juttunaan GP-kisat.
Jotenkin lajiin on juurtunut myös ajatus, että kisan täytyy olla mahdollisimman tasapuolista. Mokaamisia (lähinnä maastolaskut) pitää antaa anteeksi tiettyyn rajaan asti.

Niin pitkään kun muistan, on haluttu hajottaa keot ja lopettaa peesaaminen. Niinpä yleisö- ja tiedotusvälineystävällisyyden eli ”näkyvyyden” nimissä keksittiin just päinvastainen: GP-kisoissa lennetään vähän pienemmällä porukalla samaa tehtävää yhteislähdöllä (siis ehdottomasti keossa, yhteislähtö). Monet GP-kisoissa lentäneet ovat tykänneet.

Mutta millä porukka siis saataisiin ”sinne sun tänne hallitusti” mutta lennettäisiin silti kilpaa ja ”samaan aikaan toisiaan vastaan”? Mission impossible? Ja kun tähän lisätään vielä iänikuinen dilema siitä, että kisan pitäisi olla tasapuolista (?) ja pienet mokat eivät saa ”romuttaa” koko kisaa… Häh? Halutaanko huippu-urheilua ja todellista kisailua vai ”regattaa”, jossa hengaillaan kavereiden kanssa pari viikkoa? Tämä ”filosofinen puoli” pitäisi keskustella ihan ensin juurta jaksaen ilman suuria tunteita.
On paljon urheilulajeja, jossa huipputasolla ei kilpailla koko porukalla kahta viikkoa ja jossa yksi pieni moka pudottaa kisaajan saman tien laulukuoroon. Esimerkkeinä vaikkapa tennis (grand slam turnaukset, häviät >> lähdet kotiin) tai nyrkkeily, paini, uinti tms. vastaavasti. Esimerkkejä on vaikka kuinka. matkustata toisella puolella maapalloa ja kilpailet muutaman sekunnin ja joudut laulukuoroon. Joissain lajeissa on ”heti alkuun häviäjille” joitain keräilyeriä tms. mutta periaate on selkeä, parhaat ja pärjääjät jatkavat. Miksi purjelennossa pitäisi olla toisin? Miksi koko porukka selluilee yhdessä tai kahdessa isossa nipussa kaksi viikkoa (tai viikon kansallisesti) ja monessa tapauksessa suurimman osan aikaa vielä ENNEN LÄHTÖLINJAN AVAUNTUMISTA? Tiimaa kun ei voi syödä eikä myydä, mutta sitä kertyy ja hyttysiä siipiin ;-)
Niin, sosiaalinen toimintahan on kivaa ja mukavaa, porukassa on hauskaa ja pidetään illan viettoja jne. Pitääkö kisaamisen olla erityisen hauskaa ja mukavaa? Varmaan, niin kauan kun kyse on omalla rahalla puljaamisesta ja ei ole kyse ammattiurheilusta kaikkine lieveilmiöineen. Omalta osalta kaikissa kisoissa on ollut hauskaa, täysin kisan ”yleisestä ilmapiiristä” riippumatta. Ja voi se olla hauskaa monella uudellakin tapaa…

Tuolla toisaallahan kovasti päsmäröitiin ”ajolinjojen” ja turvallisen lentämisen sääntöjen noudattamisen seuraamista jälkeenpäin GPS-datasta (loggereista) manuaalisesti tai algoritmein. Menee kovin tulkinnanvaraiseksi, luo vain lisää sääntöjä (joita kukaan ei muutenkaan lue/ymmärrä) ja on pahasti myöhässä… Eikä jälkeenpäin loggeridatan syynääminen todellakaan estä kolareita jos isossa porukassa lennetään.


Mutta mitäs nyt! Istukaa alas ja pitäkää hatuistanne.

Jaetaan osallistujat päivittäin kahden tai neljän koneen populaatioihin (tietysti luokkiensa sisällä). Joka ryhmällä on oma lähtölinja sekä tehtävä, sanotaan vaikkapa luokkaa 60 - 100 km. Lähtölinjat voivat olla 10 – 20 km etäisyydellä toisistaan, useaan eri suuntaan (sään niin salliessa). Tehtävät sijoittuvat siis myös eri suuntiin, eri alueille. Jossain keli on hyvää (parempaa), jossain huonompaa mutta eipä väliä kun ne, joita vastaa lennät, on samalla tehtävällä samaan aikaan.
Kunkin ”pienluokan” oma lähtölinja aukeaa 10-20 min ryhmän (2 tai 4 tai x konetta, miten parhaaksi nähdään) hinauksien jälkeen ja silloin on mentävä / lähdettävä, aika alkaa siitä (vrt GP-kisat, nyt vaan porukka on pienempi ja niitä on useita). Muutama kone jopa saadaan hinattua (ja pitääkin?) jopa ”samaan nostoon”, jolloin on tasapuolista päätyä linjalle. Silti kaverin ehtii eksyttää ennen linjan aukeamista niin halutessaan. Seuraavan ”pienluokka” hinataan eri suuntaan ja niiden linja aukeaa muutaman minuutin päästä mutta eri paikassa ja tehtävä on tyystin eri suuntaa kun edellisellä jne. Samaa tehtävää, joka on jo käytössä, voi seuraava pienryhmä (vaikka kokonaan eri luokasta) lentää 10-15 minuuttia sille jo edeltä lähteneen perään. Päivittäin tehtäviä siis voi ja pitää olla 3 -4, jolloin homma toteutuu.
Ja kun tehtävä on kaahattu, ensimmäinen (tai 2 ensimmäistä) maalissa menee jatkoon, muut joko tippuu (kisan loppupuolella, lähtee kotiin) tai joutuu keräilyeriin, karsintoihin (kisan alkupuolella). Keräilyerät on tätä ”pitää olla mahdollisuus” ja ”tasapuolisuutta”.

Maalilinjat ovat luonnollisesti myös ”kaukana” toisistaan, noin 10 – 15 km etäisyydellä.

Jos maali ja/tai maalilinja on korkealla (tonnissa) voidaan päivässä sään salliessa lentää samalla hinauksella (lennolla) useita ”eriä”.

Eriä voidaan lentää myös suhteellisen myöhään iltapäivällä tai jopa illalla, jopa pikkusauna-aikaan…

Joka ryhmällä (ei siis maittain) on oma jakso, jolla ko. ryhmää ”hallinnoidaan” (vrt GP-kisa). Jos samalla lennolla on useita tehtäviä, pitää maaliintulon jälkeen vääntyä ”tehtävänantojaksolle”, jossa kisan johto mahdollisesti määrittelee uudet ryhmät, uuden lähtölinjan ja tehtävän. Siis niille jotka pääsevät jatkoon… Toki kaikilla voi olla tiedossa, että ryhmän yksi ja kaksi voittajat kohtaa keskenään eka setin jälkeen ja lähtölinja on XXX ja tehtävä xx-xx-xx xxkm alkaen klo xx.xx (tai jaksolla ilmoitettavaan aikaan). Pudonneet liittyvät siististi laskukierrokseen ja painuvat baariin.

Saman maan kisaajat samassa isossa luokassa saattavat päätyä (”joutua”) tai olla päätymättä samaan erään, jos kisaajia sallitaan enemmän kuin yksi per maa per iso luokka. Kun kyseessä on yksilölaji, on vaan voitettava vaikka kilpakumppani olisi saman maan edustaja. Tämä ei eroa muista urheilulajeista mitenkään. No, onhan näitä pyöräilykisoja tms., jotka on olevinaan yksilöurheilua mutta käytännössä tiimityötä.

Tasoituskertoimia ei käytettä. Piste. Samaa kaluston kanssa kikkailua se on nytkin MM-kisoissa (paitsi tietyt luokat), miksi sitä pitäisi muuttaa?

Maastolasku-asia pitää miettiä jotenkin… Alppiurheilussa voi tulla klassinen sisäsuksivirhe vaikka heti ekalla laskulla ekalla kepillä ja kisat on siinä… 100 metrin juoksussa yhdestä varaslähdöstä diskataan. Noin ajatuksia herättämään.

”Karsintajakson”päätteeksi eli kisan lopuksi jonain kauniina päivänä puolivärierät ja välierät sekä lopuksi suuri finaali, jossa kaksi kovinta tykittäjää per luokka lentää vaikkapa kolme erää ja kaksi pitää voittaa jotta (vrt. play offsit, kaksi kolmesta tai 3/5 tms.). Muut, erissään hävinneet ja pudonneet ovat jo himassa tai katselevat maasta ja miettivät mitä pitäisi tehdä paremmin, jotta pärjäisi…

Älkää sanoko, että ei, jos kerran jotain olisi keksittävä. Kaikkeen tähän löytyy varmasti tekniikka millä hoidetaan… Jos ilmasta käsin (esim ”spot the gliders”) ei saada loggeridataa oikein kierretyistä tehtävistä ja maaliintuloista niin sit pitää käydä maassa. Näin tulisi PALJON hinauksia (varikkopysähdykset) ja säpinää (katsottavaa) kentälle. No, tekniikat hoituu varmasti jos on halua.

Kulut per kisaaja per kisa saattaa hyvinkin nousta mutta niin ne on aina nousseet. Ja tulevat nousemaan. Kuulen jo jonkun sanovan, että ”sit kun rahdataan kalusto toiselle puolelle maapalloa ja pääsee lentämään vaan pari keikkaa….”. SO? Leirit ja kisat on erikseen.

Järjestäjän näkövinkkelistä talous on turvattu, osallistujia on todennäköisesti sama määrä (osanottomaksut) ja syntyy vähintään sama määrä kisasuoritteita (hinauksia), ellei jopa enemmän.

Kisan ennakkoon aikatauluttamien on vaikeaa, kun ei tiedetä miten paljon ja milloin päästään lentämään. SO? Niinhän se on nytkin. Se lennetään mikä voidaan ja kisa loppuu kun loppuu. Ei tosin tietenkään veny, siitä lie pidettävä kiinni, mutta säiden suosiessa voi lyhentyä, jolloin kaikki pääsee aikaisemmin kotiin.
Kisan seuraaminen nykyseurantajärjestelmillä olisi todella hauskaa. Monta kiihkeää settiä kamppailee taivaalla samaan aikaan. Ketkä päätyy seuraaviin eriin ja ketä vastaan? Eräarvonnat voisi olla edellisenä iltana baarissa tai kaupungin torilla? Yhtä iso hulabaloo kun alppihiihdon numeroarvonnat… Fanijoukot hurraa ja juo kaljaa. Chearleaderit heiluu ja bändit pauhaa.

Kysymyksiä varmaan herää ja systeemi on yhtä helppo torpata jos vaikka millä argumenteilla kun mikä tahansa muukin systeemi. Mutta keot saadaan todennäköisesti hajalle (ainakin PALJON pienemmiksi), peesaaminen vähenee (ei varmaan poistu) jne. ”Ei onnistu” on tosi helppo sanoa millä perusteella tahansa perustelematta juurikaan (usein VAIN ja AINOASTAAN makuasia, mielipide). Ja niin kun olen monesti sanonut, niin lentoturvallisuudellakin voidaan perustella mitä tahansa perustelematta lainkaan, niin muillakin argumenteilla.

Saa käyttää vapaasti. Itse en enempää tähän sekaannu, kun en aio kisojakaan lentää. Nautin vaan todella upeasta harrastuksesta aivan muuten.
Niin paljon laskevia, niin vähän aikaa...

Avatar
Hannu N
Site Admin
Viestit: 416
Liittynyt: Ke 29.01.2003 15:25
Paikkakunta: Strömfors
Viesti:

Re: Kisatavat uusiksi - tässä yksi pelin avaus, pitäkää hatu

Viesti Kirjoittaja Hannu N » Pe 17.02.2017 18:05

Hyvä Kaitsu. Ennakkoluulottomia avauksia tarvitaan.

Vastaa Viestiin