Kausi 2008

[glider72]

Moi.

Onkohan täällä ketään SUIO:n järjestämältä purjelennon verkkoteoriakurssilta 3/2007? Jos on, niin joko olette päässeet sopimaan lento-osuudestanne omilla lentopaikoillanne. Itse meinaan aloittaa lento-osuuden tänä kesänä Piikajärvellä. Hyvää lentokautta 2008 kaikille ja hyviä tinttejä...

Jyrki

[pekkalau]

Moi Jyrki!
Minä aloitin Rautavaaralla 10.5 Sunnuntaihin mennessä on kertynyt viisi lentopäivää ja parikymmentä lentoa.Kelit ovat suosineet ja sitämyöten termiikkilentoa on tullut enempi kun keskimäärin oppilailla tällä lentomäärällä. Nyt ilmeisesti keskitytään enempi starteihin ja laskuihin, ne on vielä aikalailla hakusessa.

Pekka

[glider72]

Moi Jyrki!
Minä aloitin Rautavaaralla 10.5 Sunnuntaihin mennessä on kertynyt viisi lentopäivää ja parikymmentä lentoa.Kelit ovat suosineet ja sitämyöten termiikkilentoa on tullut enempi kun keskimäärin oppilailla tällä lentomäärällä. Nyt ilmeisesti keskitytään enempi starteihin ja laskuihin, ne on vielä aikalailla hakusessa.

Pekka

Moro Pekka.

Ja minä aloitan Piikajärvellä lennot ensi sunnuntaina, jännittää kyllä jo koko perheen voimalla miten sujuu. Näyttäisi olevan hyvää keliä siellä. Mitä opettelit ensimmäisellä lennolla?

Jyrki

[pekkalau]

Ohjaimiin totuttelullahan se alkoi, kun palautui vinssauksen aiheuttamasta sokista. Luulin tottuneeni äkkinousuihin riippuliito hinaiúksissa, mutta kun näkee vain palan taivasta eikä uskalla vilkaista sivulle, niin karmealta tuntui. Ensimmäisillä lennoilla ei paljon tullut maisemia ihailtua,silmät hakivat mittari paljoudesta milloin mitäkin viisaria eikä aivojen käsittelykyky riittänyt päättelemään näyttivätkö ne oikeita arvoja.Ohjaimet sentään tottelivat suurinpiirtein loogisesti, kun ei tarvinnut edetä mihinkään tiettyyn pisteeseen.Mielestäni parikymmenen lennon jälkeen kaikki tuntuu jo paljon helpommalta kun jokaista asiaa ei tarvitse ajatella erikseen vaan joitakin toimintoja alkaa automatisoitua.
Toivotavasti tämä ei tunnu kauhukertomuselta sillä hauskaa on ollut ja on ollut hienoa havaita vielä viittäkymmentä lähestyessä oppivansa jotain uutta.

Pekka

[glider72]

Ohjaimiin totuttelullahan se alkoi, kun palautui vinssauksen aiheuttamasta sokista. Luulin tottuneeni äkkinousuihin riippuliito hinaiúksissa, mutta kun näkee vain palan taivasta eikä uskalla vilkaista sivulle, niin karmealta tuntui. Ensimmäisillä lennoilla ei paljon tullut maisemia ihailtua,silmät hakivat mittari paljoudesta milloin mitäkin viisaria eikä aivojen käsittelykyky riittänyt päättelemään näyttivätkö ne oikeita arvoja.Ohjaimet sentään tottelivat suurinpiirtein loogisesti, kun ei tarvinnut edetä mihinkään tiettyyn pisteeseen.Mielestäni parikymmenen lennon jälkeen kaikki tuntuu jo paljon helpommalta kun jokaista asiaa ei tarvitse ajatella erikseen vaan joitakin toimintoja alkaa automatisoitua.
Toivotavasti tämä ei tunnu kauhukertomuselta sillä hauskaa on ollut ja on ollut hienoa havaita vielä viittäkymmentä lähestyessä oppivansa jotain uutta.

Pekka

No sen kyllä uskon, että vinssauksessa sokki painaa päälle ja mahanpohjassa varmasti tuntuu melkoiselta. Itsellä kun nyt sunnuntaina sääennusteiden mukaan tosi lämpimässä kelissä alkaa tuo purjelennon harjoittelu, niin me meinataan nousta LEKOn perässä ja taiteilla sitten irrotuksen jälkeen. Ainakin kirjallisuuden perusteella LEKO-hinaus vaikuttaisi olevan vinssausta "rauhallisempi" lentoonlähtötapa, saa nähdä. Oliko muuten teillä EFRAlla monta aloittelijaa kerrallaan ekalla kerralla? Miten Pekka oikein menettelit perheen suhteen ekana lentopäivänä, olikos siellä jännitystä ilmassa, kuten täällä? Avovaimoni ainakin jännittää allekirjoittaneesta puhumattakaan.

[glider72]

Ohjaimiin totuttelullahan se alkoi, kun palautui vinssauksen aiheuttamasta sokista. Luulin tottuneeni äkkinousuihin riippuliito hinaiúksissa, mutta kun näkee vain palan taivasta eikä uskalla vilkaista sivulle, niin karmealta tuntui. Ensimmäisillä lennoilla ei paljon tullut maisemia ihailtua,silmät hakivat mittari paljoudesta milloin mitäkin viisaria eikä aivojen käsittelykyky riittänyt päättelemään näyttivätkö ne oikeita arvoja.Ohjaimet sentään tottelivat suurinpiirtein loogisesti, kun ei tarvinnut edetä mihinkään tiettyyn pisteeseen.Mielestäni parikymmenen lennon jälkeen kaikki tuntuu jo paljon helpommalta kun jokaista asiaa ei tarvitse ajatella erikseen vaan joitakin toimintoja alkaa automatisoitua.
Toivotavasti tämä ei tunnu kauhukertomuselta sillä hauskaa on ollut ja on ollut hienoa havaita vielä viittäkymmentä lähestyessä oppivansa jotain uutta.

Pekka

Minäkin sitten aloitin lento-osuuden tänään 16 minuuttia kestäneellä ensilennolla. Lähtötapana LEKO-hinaus 500 metriin. Tuli varsinaiset ennakkotunnelmat koko ensilennosta, kun paikalla olevat henkilöt sanoivat ekan kerran tuntuvan todella karmealta. Oli jopa oksennettukin kyseisellä lennolla joskus. Eli ajatukset kävivät yhä enemmän muovipussiin päin tässä vaiheessa.

Ja sitten koneeseen. Hinurin perässä lentäminen tuntui tosiaankin vatsanpohjassa jännittävältä. Siinä kun alkoi pientä sivutuulen aiheuttamaa turbulenssia olla mukana niin johan tuntui siltä kuin konetta paiskottaisiin suurella kädellä puolelta toiselle lento-oppilaan ihmetellessä ilmavirran mahtavaa voimaa. Mutta siitä se sitten rauhoittui korkeuden kasvaessa ja irrotushetkellä tuntui kuin vauhti loppuisi kesken. Ei loppunut, vaan siitä alkoi maisemien ihmettely ennen kokemattomassa elementissä.

Laskun jälkeen havaitsin, että nesteet pysyivät kuin pysyivätkin sisällä ja polvet tärisivät kyllä senkin edestä. Ilme avovaimon mukaan oli hieman tavallisuudesta poikkeava, mutta tästä on hyvä jatkaa.

[pekkalau]

Onnittelut Gliderille ensilennon johdosta, siitä se lähtee.


Oliko muuten teillä EFRAlla monta aloittelijaa kerrallaan ekalla kerralla? Miten Pekka oikein menettelit perheen suhteen ekana lentopäivänä, olikos siellä jännitystä ilmassa, kuten täällä? Avovaimoni ainakin jännittää allekirjoittaneesta puhumattakaan.[/quote]


Rautavaaralla on ollut koulutuksessa viisi tai kuusi oppilasta, kaikkia en ole vielä tavannut. Kolme oppilasta on ollut suurin määrä tähänasti kerralla.
Eipä kotiväki taida enää jännittää tätä purjelentoa, taitaa olla minun harrastuksista niitä turvallisimpia, ainakin niinkauan kun takapenkillä istuu kokenut kouluttaja.

Pekka