Niin - siis edelliseen viestiini itse vastaten: en mennyt lentämään kovan tuulen vuoksi

Tosin kävin seuraavalla viikolla lentelemässä yhden 12 minuuttisen lisää

Näitä siis piisaa..
Mutta eilen (30.7.2009) olikin sitten toinen ääni kellossa. Ajelin kyytiläisenä lento-openi, Arin, kyydissä kohden Pudista. Perillä olimme joskus klo 10 aikoihin, jolloin muutkin OIK:laiset olivat ryömineet koloistaan toimistolle. Muutamaa päivää aikaisemmin vietetyt OP:n konehallin harjakaiset, oli syönyt hieman porukkaa

Aloitimme "lentämisen" huoltamalla kerhon DG-300. Siivet pois, tarkastuskohteet auki ja imurointi, oli ohjelmassa. Siitä selvisimme kohtuullisessa ajassa. Huoltoa tehdessä oli sääkin muuttunut mitä mainioimmaksi purjelentoa ajatellen. Siis koneet kentän laidalle!!
Junnuun oli "vain" kahden miehen jono?? L. Haverinen pistettiin ekaksi taivaalle, jossa hän pysyikin reilusti toista tuntia. Alas piti tulla, koska minä odotin kuumeisesti vuoroani

Reppu selkään ja kabiiniin. Oli aivan mielettömän kuuma - hiki valui otsaani pitkin, ja muutenkin jännitystä riitti, koska muistin edellisen lentoni pahan olon. Olin tosin lähtenyt nyt toisella taktiikalla liikenteeseen; söin koko ajan - eli en päästänyt verensokeria kovin alhaiseksi. Startti tapahtui melkein rutiinilla - kelin räyhäsi alle 100 metrissä aika rajusti, mutta viheltelin rennosti, koska osasin tätä jo odottaakin
Olin aiemmillani lennoillani huomannut Junnun tärisevän hinauksesta irroitettaessa ja kaarrettaessa. Tästä olin raportoinut kokeneimmille lentäjille. Myös sieltä täältä kuuluin samankaltaisia juttuja tärinästä. Oli arveltu potkurivirtaa tai "pielessä olevaa kuulaa" asian syyksi. Päätin siis olla tarkkaavainen tällä kertaa ja ratkaista tärinän synnyn. Vaadittavat 500 metriä tuli täyteen, joten pari vetoa laukaisukytkimestä, ja rauhallinen kaarto. Joo, taas tärisee!!! Kuula on oikeassa paikassa, joten sen on oltava potkurivirta!! Tärinää ei esiinny muualla kuin tässä tilanteessa.
Sompailin piiiiiitkän mustan pilvijonon alle, jossa olikin puolenkymmentä muuta konetta jo pyörimässä. Päivä oli sellainen "tiiliskivipäivä", joten nouseminen oli helppoa noviisillekin

Kasvatin korkeuksia keossa, jossa muutkin tekivät samaa. Sitten oikaisu jonon suuntaan, jolloin hauskuus alkoi!! Oli sanoin kuvaamattoman upeaa lentää muiden kanssa jonossa kuin köyhän talon porsaat pilvijonoa päästä päähän

Purjelentokin on mukavampaa isommassa porukassa, naureskelin. Osa koneista meni pilveen, jolloin päätin poistua jonon alta ja kruisailla muualla.
Päästelin 140 km/h kentän päällä laajassa ympyrässä. Oli mukavaa. Vajaassa kilsassa rymistelin takaisin jonon alle keräämään korkeutta. Helppoa kuin heinänteko - ajelin jälleen jonoa pitkin päästä päähän. Uskalsin jopa ottaa kameran esiin, ja räpsäyttää muutaman kuvan

Tämä olikin jo uutta minulle, pilotille, jonka koko mielenkiinto menee mittareihin ja jännittämiseen..
Silloin tällöin huomasin hammaslääkäriefektin - istuin niskan ja kantapäiden varassa

Tämä lähinnä tulee terävissä termiikkipuuskissa. Rentouduin ja aloin pähkäilemään hieman oikealla olevan kuulan arvoitusta. Kiinnitin erityistä huomiota tähän ilmiöön, joka esiintyi varsinkin kun kone oli laitettu kaartamaan vasemmalle?? Idiootti - sätin itseäni. Tukiessani ohjaussauvan oikeaan reiteen, ja keskittäessäni sauvaa kaarron jälkeen, vedin sitä tahattomasti liikaa oikealle. Korjasin virheeni, jolloin kone lensi sen jälkeen riittävän puhtaasti. Oli mukava "oppia uutta"
Reilun puolentoista tunnin kohdalla nälkä yllätti. Nyt lähden kyllä pois, jottein paha olo pääse pilaamaan niin mahtavaa lentopäivää kuin tämä. Lentelin muutaman laaaaaajan ympyrän kovalla vauhdilla kentän päällä, ja sain näin korkeuksia pois. Sitten jarrut kehiin ja pääsin vajaaseen 400 metriin. Sompailin myötätuulen alkuun ja ilmoitus: "Pudasjärven liikenne, Oscar Hotel 744 liittyy vasenpaan myötätuuleen, rata 26, kiintee teline". Arvelin myötätuulessa olevan hiekkakuopan aiheuttavan rytkytystä tietyssä kohtaa - ja en todellakaan pettynyt tälläkään kertaa

Kyllä heilutti - tuli jopa korkeuttakin hieman lisää. Kurvailin perukselle ja siitä finaaliin. Jarrut selälleen, koska korkeutta liikaa. Pudiksen radan 26 päässä on se perkeleen kanjoni, jossa älytön laskeva - niin nytkin. Taisi lakki nousta päästä, kun päästelin jarrut selällään tuohon kohtaan. Mahasta ihan otti

Mutta ei hätää, nopeudet pysyivät 100 km/h tuntumassa helposti. Siedettävä lasku ja kabiini auki.
Seuraava pilotti olikin jo valmiina lähtöön. Kollegani J. Päkkilä laittoi repun selkään ja asettautui ohjaamoon. Kokonaislentoaikani oli 1:39 minuuttia - oma henkilökohtainen ennätykseni. Tietenkin kokeneemmat naureskelevat, mutta tästä se lähtee

Tärkeintä oli taas, ettei pahaa oloa tullut!!
Lueskelin taannoin pari alan kirjaa; Irti! ja Taivaalla tuulee. Ensinmainittu oli todella hyvää luettavaa. Varsinkin se kohta, jossa Jänö laattasi purtsikan ohjaamoon. On sitä tapahtunut paremmissakin piireissä. Myös jälkimmäinen kirja selvensi hieman Oulun alueen politiikkaa ilmailua kohtaan. Näistä kun olen vain kuullut jutun sieltä jutun täältä. Hyvät kirjat todellakin - suosittelen muillekin..
Seuravaa lentopäivää odotellessa..