Ensimmäinen lentokesä 2009

[kartsa67]

Niin se talvi on lopuillaan täällä Pohjolassa. Lunta tosin vielä on, mutta kyllä se siitä sulaa. Koneita huolletaan Oulussa kovalla tohinalla, jotta ne ovat kunnossa kesän kynnyksellä. Uskollinen hinurimme saanee ensi kesäksi kätevän vinssin peräänsä, joten köyden pudottaminen ja haku ovat menneen talveln lumia.

Purjelentokausi alkoi minun osaltani kliinisillä testeillä kuten esim. sydämen UÄ ja rasitustesti. Jep - rahaa paloi, kuten sopii oletaakin mutta tekee hyvää käydä vuosihuollossa tässä iässä. Testien tulos ei kardiologin mielestä olleet hälyttävät - samaa kuin edellisenä vuotena. Käynti paikallisella ilmailulääkärillä varmistanee asian, ja jäämme jännittyneenä odottamaan Ilmailuhallinnon lääkärin lausuntoa. Josko saisin medikaalin jopa kolmeksi vuodeksi

Iltaisin olen lukenut edellisvuoden kurssimateriaalia ahkerasti. Muistiinpanoissa on nyt entistä vähemmän asioita, joita en tuolloin ymmärtänyt. Työ tekijäänsä opettaa, kuten tavataan sanoa. Varsinkin sääopin kirja on ollut ahkerassa käytössä - mutta on se aikamoinen tieteenala meikäläiselle

Suurin remppa koulukoneellemme lienee korkeusvakaajan tangon kannatinlaakereiden vaihto, jonka vuoksi teimme muutaman "luukun" Junnun takarunkoon. Rempan aikana opin kovasti lisää purjekoneen rakenteesta - varsinkin siitä "lasikuidusta" mistä kone on tehty. Koulukoneemme Puhku katsastettiin viime viikolla, ja on piakkoin iskukunnossa seuraavaa peruskurssia ajatellen.

Ei ole purjelentokoneen huolto tällaiselle noviisille helppoa. Useasti olo on kuin olisin tientukkona huoltotiloissa, jossa ympärillä häärävillä ilmailijoilla on kullakin omat tehtävänsä Kokemattomalle kun ei oikein voi antaa vaativia tarkastustehtäviä, koska jokin vika voi mennä helposti silmien ohi. Mutta onneksi löytyy niitä helppojakin nakkeja, joita voimme tehdä hyvällä omatunnolla ja olla hyödyksi

Tästä se kokemus ja tietämys karttuu - hyvässä opissa olemme edelleenkin täällä Pohjoisessa. Odotan myös paljon ensi kesältä, koska mielestäni oppiminen lentämisestä vasta silloin alkaakin..

Aamuja laskiessa,

[kartsa67]

On se mukavaa kun minulle niin rakas harrastukseni, purjelento, etenee myötätuulessa Kävin viime viikolla Oulussa ilmailulääkärin tutkittava toistamiseen lyhyen ajan sisällä. Asiantuntevasti minua analysoitiin ja tutkittiin Lääkityksen ansiosta, verenpaineeni on saatu normaalille tasolle, joten medikaalin pitemmäksi aikaa myöntämiselle oli toivetta.

Ja kas, eilen postiluukusta tipahti saapumisilmoitus medikaalista!! Pöristelin KIAlla kohden Tyrnävää ja siellä olevaa postikonttoria. Odotin jännittyneenä kun kauniimpi osapuoleni avasi kirjeen ärsyttävän hitaasti. "Ohhoh!", hänen tuumatessaan, pelkään jo pahinta - prkl, taas vuoden päästä tutkimuksiin. Mutta eipä mitään!! Sain kuin sainkin medikaalin seuraavaksi viideksi vuodeksi - voi tätä onnen päivää Elämä hymyilee jälleen - lupasin hiljaa itselleni pitää huolta kehostani ainakin seuraavat viisi vuotta Olin myös aidosti hämmästynyt näinkin nopesta päätöksestä?!

Purjelentokauden alkuun on Oulussa enää muutama hassu viikko. Ja minullehan aina sattuu ja tapahtuu jotain hassua - niin myös tänä keväänä. Meillä kun ollaan pieniin päin, joten tottakai laskettu aika on juuri samana päivänä kuin purjelentokauden alku Mutta meidän perheessä ei olla aiemminkaan tultu maailmaan juuri laskettuna päivänä - pikemminkin viikkoja myöhemmin. Uskon perinteiden jatkuvan, ja saanen ottaa osaa minulle tärkeään tapahtumaan kuin lentokauden alkajaisiin. No, Ahmosuoltahan ei ole kuin pöräys kotiin, jos lähtö tulee. Ei muuta kuin laput pihalle ja laskuun jos on tarvis

Aamuja laskellessa..

[kartsa67]

Siitä se sitten lähti - lentokesä nimittäin Itseasiassa aloittelin jo viime viikonloppuna, mutta jäi niin paha mieli, joten en kehdannut kirjoittaa. Ensimmäinen kosketus purjekoneeseen talven jälkeen oli, öh, sanoisinko haparoivaa Keli oli mainio koululentoja ajatellen, mutta jännitystä ja termiikin poikaset riittivät saamaan pakkini sekaisin Ohjaaminen oli vähän sitä sun tätä, koska ajatukset olivat jossain muualla - missä lie?

Ilmoitukset Tornille ja Ahmosuon liikenteelle menivät onneksi totutun kaavan mukaan. Laskukin oli siedettävä, mutta jotenkin odotin hieman enemmän. "Suoritus" oli omasta mielestäni ala-arvoinen. Se veti mielen matalaksi moneksi päiväksi. Ajattelin siis yrittää uudestaan Wappupäivänä...

Päivän lentojutskat aloitettiin perinteisellä WappuPuljalla, jossa tällä kertaa oli mukana vain kolme konetta neljästä, yhden jääden hetkeksi remppaamaan katkennutta sokkaa. Kuten jo arvaakin, jännitin vaihteeksi sitä pahaa oloa Keli rynkytti pikku Cessnaa melkolailla, ja koettelin tyynesti vihellellä ja katsella maisemia. Oulun kaupungin päällä meno rauhoittui mereltä puhaltavan kylmän ilman vuoksi. Huh, nyt ennättäsin rauhoittua. Oli mukavaa!! Puljamme kävi merellä kääntymässä, ja suuntaisi nokat kohden kaupunkia, josta matka jatkuisi Ahmosuolle.

Prkll.. termiikki alkoi heiluttamaan konetta uudelleen kun olimme metsän ja peltojen päällä. Sitten se iski - järkyttävä laskeva virtaus Kone tippui monta metriä alaspäin, ja minulle tuli huono olo. Miehekkäästi kestin sen, ja salaa pyyhin hikeä otsalta Laskukierrokseen pääseminen kesti AIVAN liian kauan Hassua mutta totta, heti kun olimme finaalissa, olokin parani. Kokonaisuudessaan oli todella mukavaa olla vaihteeksi moottorilla varustetun lentokoneen kyydissä.

Seuraavaksi hinasimme purtsikat Ahmosuon kiitoradalle 30, ja homma käyntiin. Kevättarkkareita ja harjoituslentoja tehtiin urakalla. Muutenkin flunssainen oloni ei ollut kovin hyvä, joten en meinannut lentää ollenkaan tuona päivänä. Mutta noin kuuden aikoihin kun kaikki muut olivat lentäneet, hiipi hiljaa mieleeni ajatus, josko minäkin kokeilisin? Keliä tuskin enää on, joten mahani pysynee omalla paikallaan. Takapoksiin istahti kerrankin eri lennonopettaja kuin tavallisesti - hmm, jännitys tiivistyi. Mutta kuten arvelinkin, keliä ei ollut, jolloin kyyti oli rauhallista ja pehmeää enkä jännittänyt enään. Tutut manööverit ja pyöriskelin hiljaa siellä sun täällä. Sain arvokasta palautetta lentokäsialastani, ja jarrujen käytöstä. Koetan painaa nämä mieleeni, jotta kehittyisin paremmaksi lentäjäksi.

Lasku oli ihan OK. Finaalissa tosin takapenkiltä kuului muutama kehoitus liukukulman käytöstä . Mitä mahtavinta - uskon taas itseeni, ja kestävyyteeni purjelennossa. Seuraavan kerran otetaan mahasta mittaa termiikkikelissä - tuskin maltan odottaa!!

Lämmintä lentokesää toivoen,

[Samu]

Täällä aloiteltiin kanssa noin viikko takaperin. Ensin kevättarkkarit ja sitten taas yksinlentoa. Homma tuntui olevan ihan kohtuu hyvin muistissa pitkän talven jälkeen ja jopa perinteiseen huonoon oloon päästiin (kyllä se siitä taas tasoittuu, kun lentoja tulee lisää). Wappuna myös termiikkien etsimistä, mutta eihän siellä tällainen amatööri pysynyt (kokeneemmat kaverit pysyivät). Nostojen vierestä löytyi aina se ammottava kuilu, joka oli helpompi löytää kuin itse nosto.

[Pasi Haanpää]

Tervehdys!

Myös Selänpäässä on ensimmäinen kurssikesän jälkeinen kausi avattu vappupäivänä. Kevättarkkari/kauden eka lento ei ihme kyllä jännittänyt juurikaan normaalia starttijännnitystä enempää. Keli on Vapun aikaan aloittelijalle vallan mainio, vaikkakin täysin kuiva, nostot olivat vähän heikkoja ja ryppyisiä. Pisimmällä, vajaalla parituntisella, keikalla takki meni kyllä jo aika tyhjäksi, sen verran paljon keskittymistä lentäminen vielä tuntuu vaativan.

Lentointoa kaikille muillekin noviiseille ja kurssilaisille!

-Pasi

[kartsa67]

Lauantaina 16.5. OIK:n kalusto siirrettiin Pudasjärvelle. Ennen siirtoa, täytyi osa kalustosta katsastaa ja viimeistellä kesää varten. Paikalle oli saapunut mukavasti jäseniä, jolloin koneiden purkaminen ja kasaaminen tapahtui näpsäkästi.

Katsastushenkilö suoritti työtään ammattitaitoisesti koko pitkän päivän, ja jatkoi toimenpiteitään vielä Pudasjärvellä. Mukavin uutinen oli Juniorin valmistuminen pitkään kestäneestä rempasta, jossa vaihdettiin takarunkoon korkeusperäsimen ohjaustangon laakerit. Kone todettiin lentokelpoiseksi, joten se oli valmis kesän lentoja varten Pudiksella

Pakkasimme suurimman osan kerhon koneista putkiin, paitsi Puhkun ja DG-500:sen, jotka siirrettiin siirtohinauksessa lähelle Pudasjärveä. Itse pakkasin autooni niin paljon roinaa, mitä KIA:n peräkonttiin mahtui Kaluston lähdettyä kohti Pudista, jäi Ahmosuolle sekalainen varuskunta lähettämään koneita siirtohinauksessa kohden Pudista. Ensimmäiseksi lähetettiin DG-500:nen, joka hinattiin jonnekin Kipinänä seutuville. Sen jälkeen hinuri takaisin, ja Puhku taivaalle.

Itse lähdin kohti Pudista hieman DG:n jäljessä. Matkaahan Ahmosuolta Pudikselle on rapiat 80 km, joten uskoin olevani perillä ennen Puhkua. Reitti ilmojen kautta on huomattavasti nopeampi ja lyhyempi kuin kuvittelinkaan En ehtinyt olla Pudiksella kuin reilun varttitunnin, kun Ralli olikin jo laskukierroksessa. Lähdin kuitenkin matkaan huomattavasti aikaisemmin.

Tästäpä se ilo sitten alkoikin Illalla oli vielä mahdollisuus muutamaan hinaukseen, jotta saisimme Rallin koelentotunnit täyteen. Yhden tarkkarin ja koululennon jälkeen pääsin puikkoihin - COOL! No, eihän tuohon kellonaikaan ollut enää termiikkejä, mutta sainpahan lentää, joka on tärkeintä. Pyörin etsien edes pientä nostoa Pudiksen kentän läheisyydessa, mutta turhaan. Löysin ainoastaan ne kolmen metrin laskevat, joita riittikin Koska lensin illan viimeistä lentoa sain suorittaa laskun piiiiitkän kentän toiseen päähän, mahdollisimman lähelle hallia, jottei konetta tarvitsisi työntää pitkää matkaa.

On se Pudiksen kenttä pitkä - voi video. Aluksi ahnehdin jarrujen kanssa ihan liikaa, jolloin meinasi jäädä työntämistä vielä puoli kilometriä Jarruja kiinni ja pääsin pitemmälle - hieman ylimääräistä toimintaa aiheutti viiden metrin korkeudessa oleva laskeva ilmavirtaus. Jarruja pienemmälle ja korjaus sauvalla - sain koneen noviisimaisesti kuitenkin yhdystien alkuun

Puhku katokseen ja paperihommiin - siinäpä se pitkä päivä sitten olikin. Nuoriso kyytiin, KIA:n keula kohden Oulua ja menoksi. Purjelentokausi on avattu Pudasjärvellä - tuskin maltan odottaa vapaata viikkoani, jonka tulen viettämään Pudiksella kesäkuun alussa. Kaiken lisäksi olen saanut käyttööni asuntoauton, joten telttaelämää en vietä ainakaan vielä silloin

Onnellinen hymy huulilla, saavuin kotiin kymmenen jälkeen. Levottomana nukkumaan, koska kesäkuun alkuun on ihan liian pitkä aika.

[kartsa67]

Vielä muutama aamu jäljellä ennen oman "lomani" alkuu Pudasjärvellä. Mutta sain eilen niin mahtavan tarjouksen, josta en kertakaikkiaan voinut kieltäytyä Eräs kaimani OIK:sta lähestyi minua sähköpostilla, ja kysyi josko minua kiinnostaisi lähteä käymään Pudasjärvellä viemään hinuriin uusi akku? Matka tietenkin suoritettaisiin Cessna 170 (OH-CSO) lentokoneella. No, eihän tällaisesta tarjouksesta voi kieltäytyä

Matkaa lähdettiin hieman yli seitsemän Ahmosuon lentopaikalta vaihtelevan sään vallitessa. Ilmaan päästyämme ei sadekuuroja näkynyt reitillämme, joten nokka kohden Pudista.Matkan aikana minulle näytettiin paikallisia "nähtävyyksiä" kuten Sanginjoen lentopaikka, jossa olikin kaksi konetta "platalla". Myös Kiimingin suunnalla olevat valtavat radioamatöörin mastot kiinnostivat. Muutakin liikennettä oli havaittavissa - vastaan pörräsi SEPE, jonka tunnistin jo kaukaa keltaisesta väristään.

Koetin pysyä kartalla parhaan kykyni mukaan, mutta en kyllä pärjännyt koneen ohjaajalle alkuukaan. No, olihan hän lentänyt kyseistä väliä jo vuosien ajan. Pudasjärvi lähestyi noin 90 malin tuntivauhdilla. Hieman ennen Pudista yllämme oli todella tumma pilvi, jonka alla alkoi vatkaus rynkytystä kesti muutaman minuutin, jonka aikana oli pakko tarkistaa lantiovöiden kireys

Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, oli Pudasjärven lentokenttä aivan nokkamme edessä. Jostain kumman syystä en havainnut sitä kuin vasta kohdalla?? En ollut tottunut "näin nopeaan matkavauhtiin", koska oletin matkaa vielä Pudikselle olevan enemmän. Laskeuduttuamme, kävimme tottakai, syömässä jäätelöt toimistolla Asentelimme uuden akun hinuriin, ja suunnittelimme paluuta Ouluun. Kiersimme paluumatkalla yhden sadekuuron, joka sattui tiellemme. Paluumatkan aikana sain jälleen arvokasta tietoa maastokohteista Muutama "legendaarinen" maastolaskupaikka sattui reitillemme, sekä entinen pölytystoiminnassa toiminut umpeenkasvanut lentokenttä. Jälleen hämmästelin matkan lyhyyttä ajallisesti. Autollahan Oulusta ajelee Pudikselle noin tunnissa, mutta koneella matka myötätuulessa kesti noin 25 minuttia. Paluun aikana oli sumua alkanut kerääntymään alaviin maastokohtiin. Kuulinkin Ahmosuon lentopaikan peittyvän useasti pintasumuun auringonlaskun jälkeen.

Lentäminen on kyllä upeeta, oli kyseessä purtsikka tai sitten moottorikone. Nautin lentämisestä aivan hävyttömän avoimesti!!! Tunsin oloni on jotenkin etuoikeutetuksi, päästessäni moottorikoneen kyytiin. Kiitos aivan upeasta matkasta perjantai-iltana K.Aaltoselle

[kartsa67]

Ei ala hyvin, ei, tämän minun ensimmäinen lentokesäni Olen KOKO kevään suunnitellut omatoimista purjelentoleiriä Pudasjärvelle. Suunnitelmissani oli lennellä tämän kesän peruskurssin kanssa Juniorilla, ja kerätä kokemuksia purjelennosta. Olin varannut käyttööni oikein asuntoauton, jossa voisin asustella nämä maagiset 1,5 viikkoa. Suunnitelma oli selvä ja yksinkertainen:

- mene Pudikselle
- majoitu
- lennä.

Mutta mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma sain vielä karvaasti katua lähtemistäni. Jokatapauksessa - saavuin Pudikselle torstaina 28.5.2009 iltapäivästä, jolloin keli oli kauneimmillaan. Upeita cumuluksia purjehti kentän välittömässä läheisyydessä. Mitä puuttui?? No, lautturi ja kaikki muut ihmiset. Kenttä oli täysin autio ja hiljainen, mutta se ei minua haitannut. Illalla sain kaverikseni purjelennonopettajaharjoittelian, hra M.Kiutun, joka kertoi peruskurssin aloituksen siirtyneen viikolla eteenpäin?? Okei, en anna sen häiritä suunnitelmiani.

Mutta ei - mikään ei onnistunut. Lautturia ei vain saatu Pudikselle - kaikki olivat enemmän tai vähemmän kiinni työhommissa. No, ei voi mitään - joten ajattelimme tehdä muutamia talkoohommia leirintäalueella näin kesän alkajaisiksi. Jokainen homma meni jollainlailla pieleen se oli suorastaan ihmeellistä, miten hra Murphy oli osallisena kaikessa touhussa. Päivän mittaan tuulikin yltyi hurjaksi - tosin suoraan radan suuntaiseksi, joten haitta ei olisi kovin suuri. Myöhään iltapäivällä saimme lautturinkin paikalle, joten kone kentälle.

Tuuli oli sen verran kova, jotta noviisina lupasin pysytellä maadoitettuna. Tosin kyytiin menemistä se ei estänyt Kävimme kerran ilmassa - ja se oli kyytiä se!!! 500 metrin korkeudella tuuli niin paljon, että hinausyhdistelmä pysyi käytännössä paikoillaan maahan nähden?? Ja irroituksen jälkeen näin kävikin Puhkulle Enpä ole moista kokenut lyhyen urani aikana. Pysyttelimme aivan radan 08 pään tasalla, vaikka nopeusmittari näytti 75 km/h - aika jännittävää. Nostoja ei ymmärrettävästi ollut - siis laskuun aikanaan.

Seuraavat kolme päivää olivatkin suorastaan katastrofaaliset Tuulta riitti, riitti ja riitti. Aivan liikaa noviisille - muut kyllä kävivät, mutta minä en uskaltautunut kuin katselemaan. Kaikenlisäksi poltin oikean käteni kämmenselän saunassa kiehuvalla vedellä (selvinpäin..)!!?? Viisi minulle surkeaa ilmailupäivää - onneksi seura oli mahtavaa, ja juttua riittikin iltanuotiolla Niin, ja oli mukavan lämpöistä ja kotoista nukkua kunnon patjalla asuntoautossa - se oli upeaa se!

Sunnuntaina jaksoin iltapäivään saakka manata jo lähes 17 m/s puhaltavaa tuulta - nyt ei muutkaan lentäneet! Tämä oli se sama viikonloppu kun Kalajoella sattui ikävä ilmailuonnettomuus, jossa pilotti menehtyi

Ajelin myrtyneenä miehenä kotiin, ja vetasin kauhukännit.. Olin pahalla tuulella kaksi päivää, ennenkuin jaksoin ajatellakaan lentämistä.

Mutta ei kun lisää vaan - siis lentämistä. Suunnittelin pikaista päiväkeikkaa maanantaille 8.6.2009. Sää ei ollut mitä parhain, mutta pakko yrittää. Ajelimme lautturin kanssa aamupäivästä Pudikselle, jossa oli 8 astetta lämmintä ja satoi vettä - ei voi olla totta!! Odotellaan, neuvoi toinen uusista opettajaharjoittelijastamme - odotimme... ... ... odotimme... ... ...

SITTEN TAPAHTUI!!! Taivas aukeni, ja Junnu äkkiä kentälle!!! Päivätarkastus ja narun nokkaan!! Ilmassa - pitkä odotus on päättynyt No, keliä oli, mutta noviisi kun olen, en osannut sitä hyödyntää. Minulle riitti kun sain lentää - vaikkakin lyhyitä mäenlaskukeikkoja Olihan se välillä sähläämistä. Junnulla olen lentänyt viimeksi viime kesänä, joten piti palauttaa jutut mieleen. Kyllä se siitä, kolmannella keikalla olikin jo mukavan rentoutunutta ohjaamista. Lautturimme M.Tikkanen vei minut tummanpuhuvan pilven alle, jossa nosti reippaasti. Minä pysyin siinä jopa muutaman kierroksen, ennenkuin hukkasin sen Ei ole helppoa olla aloittelija..

Mutta siinä se - oli mukavaa, todella mukavaa. Kello olikin jo pitkällä iltapäivässä, jolloin osan porukasta (ainoa jolla oli peräkoukku..) piti palata kotiinsa. Viimeinen lasku, ja kone katokseen. Kiitos!!! Paperityöt ja vehkeet laturiin. Istahdin KIAn etupenkille iloisin mielin, ja sompailin kohti Tyrnävää..

Kyllä nauratti. Saatanpa ottaa huomenna uusiksi, jos suinkin pääsen kotoa lähtemään.

[kartsa67]

Hyvää kannattaa aina odottaa, kuten sanotaan Sain koko kentän ja koneen aivan omaan käyttööni keskiviikkona 10.6.2009. Kuten arvelinkin, paikalla ei ollut muita pilotteja minua, Reijoa ja Marttia lukuunottamatta - ja tietysti lautturi. Lepojärven Martti hinattiin ensin taivaalle, ja eipä aikaakaan kun miestä ei enää näkynyt Pudasjärven ilmatilassa Lienee suunnisti Ranuaa kohden...

Ja minä seuraavana!! Keli oli taas aivan mahtava. Nostoja oli tuhka tiheään, ja vielä niin laajoja, että riitti kun lenteli sinnepäin. Variometri näytti 2 - 3 m/s ja kohta olikin korkeutta vajaat 1500m. Ajattelin ajelle kohden Pudiksen keskustaa. Mutta oikaistuani koneen kaarrosta, iski paha olo Ei prkl.. eikös tähän oltu jo totuttu!!?? Sinnikkäästi jatkoin lentoa - koukkasin seuraavaan nostavaan, ja puhaltelin "paksuja". Olo oli samalainen kuin rankan ravintolaillan jälkeen. Aikani pyörittyäni, oli pakko suunnitella alas menoa Sompailin 120 km/h kentän suuntaisesti vajaassa kilometrissä. Variometri näytti edelleenkin +2 m/s - voih!! Onko pakko poistua? On, olo oli karsee.

Korkeutta oli pakko ottaa pois nopeasti jollain keinolla, joten vetasin "laput selälleen". Mitä ihmettä!!? Variometri oli edelleenkin plussan puolella?? Apua!! Mää en pääse alas täältä mietin. No, loppui se nosto, ja tulin korvat paukkuen 400 metriin. Jarrut kiinni ja nokka länteen. Tässä vaiheessa iski paniikki!! Variometri näytti yli 5 metrin laskevaa, ja korkeus hupeni nopeasti. Maakin näytti olevan järkyttävän lähellä, kun silmä oli "tottunut" kilometrin korkeudesta näkyvään maisemaan. Sompailin satasta myötätuuliosalla, silmäillen hermostuneena korkeusmittaria ja variometria, joka onneksi asettui tasaiseen metrin laskevaan.

Lasku nolla-kasille ja kuomu auki. Huh, happea ja äkkiä. Työntelin koneen kentän laitaan, ja aselin pyörällä toimistolle huilimaan. Olipas se kauheeta, tuumailin. Söin hieman evästä ja päätin mennä uudestaan. Tilaisin lautturin paikalle, ja istahdin ohjaamoon. Ai joo, meillä ei olekaan siipimiestä paikalla!!?? Joudun siis starttaamaan toinen siipi maassa - osaankohan?? Mutta juuri silloin Nurmen Reijo laskeutuikin ja sain kuin sankin henkilön siiven päähän. Menoksi ja sillee.. Keli oli tällä välin ärjyyntynyt oikein kunnolla. Muutaman kymmenen metrin korkeudessa alkoi käsittämätön rynkytys. Junnua heiteltiin kuin höyhentä - meinasi paikat hampaista irrota sellaisessa kyydissä Näin jälkeenpäin naurattaa, mutta silloin ei...

Noviisina en jostain syystä tarttunut nostoon, joten lento oli aika lyhyt, mutta laskukiito pitkä Myötätuuleksi kääntynyt tuuli vei minut lähes kentän puoleen väliin. No, ei kuulemma haitannut - startataan siitä. Nyt sitten ei ollutkaan siipimiestä kentän puolessavälissä, joten erikoinen startti oli edessä. Hieman jännitti, mutta mitä turhia, startti onnistui oikein hyvin. Tartuin heti hyvään nostoon ja kohtapa olikin vajaa kilsa mittarissa. Pakotin itseni rennoksi, ja nautin maisemista. Koetin kuunnella nopeuksia koneen suhinoista, ja vertasin nokan asentoa horisonttiin. Ei ihan onnistunut Silmäilin vaistomaisesti nopeusmittaria, kun erotin jotain poikkeavaa. Tämä vaatiikiin enemmän treeniä, tuumailin. Kokeilin suoraalentoa - jooh, ja heti se iski. Paha olo palasi takaisin. Voihan elläimen käsi - jotenki se on niin väärin, kun nostaa upeasti ja pahaolo pakottaa miehen koneineen alas

Toistamiseen jarrut auki ja alas. Tein sen piiiiiiitkän laskun nolla-kasille, jolloin kone on lähempänä suojakatosta. Laskun jälkeen maajoukot saapuivatkin paikalle, ja veimme Junnun katokseen. Tein vaadittavat paperityöt ja ajelin kohden Tyrnävää. Mietin kauanko vie taas tottua kunnon termiikkikeliin, jolloin voisin nauttia lentämisestä enemmän kuin puolen tunnin ajan Tätä vauhtia kestää kauan saada vaadittavat 35 tuntia plakkariin..

[kartsa67]

Moskiito Ralli 2009 aikaan pääsin lenteleen oikein kunnolla Keräsin kokemusta yksin ja kyydissä olemalla. Pudiksella sattui myös ikävä kaputti juuri ennen Moskiito Rallin alkamista. Meille niin tärkeä, hinauskoneemme, koki kaputin Onnettomien yhteensattumien johdosta, hinauksen alkuvaiheessa Rallye meni nokilleen. Potkuri meni ihan spiraalille, ja kone iskutarkistukseen. Tämä oli todella raskas isku Oulun Ilmailukerholle. Onneksi saimme alkuviikosta apua hinauksiin Rovanimeltä - kiitos siitä!!

Loppukesäksi saimme onnekaasti vuokralle OH-CBX hinurin, joka onkin melko tykki Se hinaa kevyen purtsikan (esim. Junnun) taivaalle uskomattoman nopeasti En nyt muista mistä tämä kone olikaan peräisin, mutta loppukauden hinaukset on turvattu.

Moskiito Rallin luppoaikana otin myös mittaa mahasta lentelemällä purtsikalla. Sunnuntaina kävin yhden mäenlaskukeikan, ja maanantaina samantapaisen. Keskiviikkona meni co-pilotiksi J. Kemppaiselle, ja päätin salaa ottaa opikseni Jussi valoi minuun uskoa ja varmuutta termiikkilentämiseen, ja varsinkin oikean nopeuden pitämiseen. Itse kun en tohdi lentää kuin 90 km/h. Mutta totesin koneen lentävän mainiosti myös 80 km/h nopeudellakin Lopuksi Jussi aiheutti ylimääräistä jännitystä tekemällä muutaman jyrkän kaarron, jonka tuntemukset olivatkin päässeet unohtumaan Viihdyin mainiosti Puhkun takapoksissa ihan loppuun saakka, eikä pahasta olosta ollut tietoakaan.

Kokeilimpa itsekin lentämistä seuraavana päivänä Puhkulla. Keli oli käsittämättömän hyvä - kuten koko Moskiito Rallin aikaan. Kelasin helposti korkeutta 1500 metriin saakka, jolloin päätin hieman lennellä ympäri kenttää. Lähes kaikkialla nosti tuolla korkeudella - ei tarvinnut muuta kuin ohjata. Kiertelin Pudiksen kenttää ja välillä otin korkeutta - oli upeeta! Vajaan tunnin kuluttua menetin mielenkiintoni paikallislentämisessä, ja aloin suunnitella laskua.

Se olikin jännittävää - kilpailun oli juuri lopuillaan, joten muut koneet aiheuttivat aika paljon jännitystä minulle. Miten ajoittaa korkeus / laskukierros sopivaksi, ettei ole muiden tiellä? Mutta luulenpa muiden tietäneen, että noviisi on tulossa myötätuuleen, ja sain rauhassa laskeutua. No, lasku oli aika hanurista, toin Puhkun alas liian suurella nopeudella, ja pienillä jarruilla - siis lähes sileänä. Tästähän ei siistiä laskua saatu

Jotenkin se otti sitten pattiin koko loppupäivän, joten päätin kokeilla illemmalla uudestaan. Vääntäydyin vuorostaan Juniorin ohjaamoon. Lennolla päätin kiinnittää erityistä huomiota surkeaan lentokäsialaani, ja tietenkin laskukierrokseen. Tiedän käskeväni konetta ehkä liian karkeasti? Joten ohjasin nyt hyvin kevyellä kädellä, erityisesti laskukierroksessa. 12 minuutin mäelasku tuotti tulosta, tein nättejä kaarroksia hätäilemättä, jolloin laskukin onnistui hyvin. Loppuveto oli mainio, joten oli tyytyväinen

Palasin kotiin perjantai-iltana väsyneenä mutta onnellisena. Ajattelin pitää viikon taukoa lentämisessä ja palata sitten Pudikselle jatkamaan treenausta. Kyllä tämä tästä etenee, hitaasti mutta varmasti..

[kartsa67]

Heinäkuussa en ole jostain syystä päässyt oikein lentämään? Johtunee osaksi siitä, että suurin osa muista purjelentäjistä pitää lomaansa juuri tähän aikaan. Tämähän luonnollisesti aiheuttaa joskus jopa pitkiäkin jonoja purjekoneeseen Taannoin kävin tekeen yhden 12 minuutin mäenlaskukeikan - näitä lyhkäsiä lentoja minulla onkin päiväkirjassa kiitettävä määrä

Skippasin myös KA6-CR tyyppilennon, jolloin jonotusaika omalta kohdaltani olisi lyhentynyt huomattavasti. Meillä kun harjoituskoneita on periaatteessa vain yksi Iso joukko OIK:laisia lentelee seuran ainokaisella Junnulla, koska toi "Höyry-kuutonen" ei oikein innosta ketään lentämään. Lupasin tosin itselleni lentää tyypit ko. puukoneeseen, mutta kuten sanoin - skippasin mahdollisuuden viimeksi. Katsotaan loppukesästä, joko alkaisi tyypit kiinnostamaan

Niin - olinhan vaihteeksi J.Kemppaisen kyydissä viime viikonloppuna. Hävettää tunnustaa, mutta paha oli pakotti koneen miehistöineen alas!! Jostain kumman syystä tuli takapenkillä karsee olo - selityksenä tietenkin voisi olla 30 asteen helle sekä armoton nälkä Arvatkaa mitä teen koko seuraavan lentoni aikana?? Kyllä, mietin tuleekohan pahaa oloa vai ei??? Jolloin se tulee aivan varmasti

Tämän viikonlopun (24 - 26.7) kelit näyttävät ihan hyviltä, tosin tuulta on luvattu 8 m/s, joka on jo aika paljon. Tsekkaan säät vielä aamulla, ja päätän jatkosta sitten..

[kartsa67]

Niin - siis edelliseen viestiini itse vastaten: en mennyt lentämään kovan tuulen vuoksi Tosin kävin seuraavalla viikolla lentelemässä yhden 12 minuuttisen lisää Näitä siis piisaa..

Mutta eilen (30.7.2009) olikin sitten toinen ääni kellossa. Ajelin kyytiläisenä lento-openi, Arin, kyydissä kohden Pudista. Perillä olimme joskus klo 10 aikoihin, jolloin muutkin OIK:laiset olivat ryömineet koloistaan toimistolle. Muutamaa päivää aikaisemmin vietetyt OP:n konehallin harjakaiset, oli syönyt hieman porukkaa Aloitimme "lentämisen" huoltamalla kerhon DG-300. Siivet pois, tarkastuskohteet auki ja imurointi, oli ohjelmassa. Siitä selvisimme kohtuullisessa ajassa. Huoltoa tehdessä oli sääkin muuttunut mitä mainioimmaksi purjelentoa ajatellen. Siis koneet kentän laidalle!!

Junnuun oli "vain" kahden miehen jono?? L. Haverinen pistettiin ekaksi taivaalle, jossa hän pysyikin reilusti toista tuntia. Alas piti tulla, koska minä odotin kuumeisesti vuoroani Reppu selkään ja kabiiniin. Oli aivan mielettömän kuuma - hiki valui otsaani pitkin, ja muutenkin jännitystä riitti, koska muistin edellisen lentoni pahan olon. Olin tosin lähtenyt nyt toisella taktiikalla liikenteeseen; söin koko ajan - eli en päästänyt verensokeria kovin alhaiseksi. Startti tapahtui melkein rutiinilla - kelin räyhäsi alle 100 metrissä aika rajusti, mutta viheltelin rennosti, koska osasin tätä jo odottaakin

Olin aiemmillani lennoillani huomannut Junnun tärisevän hinauksesta irroitettaessa ja kaarrettaessa. Tästä olin raportoinut kokeneimmille lentäjille. Myös sieltä täältä kuuluin samankaltaisia juttuja tärinästä. Oli arveltu potkurivirtaa tai "pielessä olevaa kuulaa" asian syyksi. Päätin siis olla tarkkaavainen tällä kertaa ja ratkaista tärinän synnyn. Vaadittavat 500 metriä tuli täyteen, joten pari vetoa laukaisukytkimestä, ja rauhallinen kaarto. Joo, taas tärisee!!! Kuula on oikeassa paikassa, joten sen on oltava potkurivirta!! Tärinää ei esiinny muualla kuin tässä tilanteessa.

Sompailin piiiiiitkän mustan pilvijonon alle, jossa olikin puolenkymmentä muuta konetta jo pyörimässä. Päivä oli sellainen "tiiliskivipäivä", joten nouseminen oli helppoa noviisillekin Kasvatin korkeuksia keossa, jossa muutkin tekivät samaa. Sitten oikaisu jonon suuntaan, jolloin hauskuus alkoi!! Oli sanoin kuvaamattoman upeaa lentää muiden kanssa jonossa kuin köyhän talon porsaat pilvijonoa päästä päähän Purjelentokin on mukavampaa isommassa porukassa, naureskelin. Osa koneista meni pilveen, jolloin päätin poistua jonon alta ja kruisailla muualla.

Päästelin 140 km/h kentän päällä laajassa ympyrässä. Oli mukavaa. Vajaassa kilsassa rymistelin takaisin jonon alle keräämään korkeutta. Helppoa kuin heinänteko - ajelin jälleen jonoa pitkin päästä päähän. Uskalsin jopa ottaa kameran esiin, ja räpsäyttää muutaman kuvan Tämä olikin jo uutta minulle, pilotille, jonka koko mielenkiinto menee mittareihin ja jännittämiseen..

Silloin tällöin huomasin hammaslääkäriefektin - istuin niskan ja kantapäiden varassa Tämä lähinnä tulee terävissä termiikkipuuskissa. Rentouduin ja aloin pähkäilemään hieman oikealla olevan kuulan arvoitusta. Kiinnitin erityistä huomiota tähän ilmiöön, joka esiintyi varsinkin kun kone oli laitettu kaartamaan vasemmalle?? Idiootti - sätin itseäni. Tukiessani ohjaussauvan oikeaan reiteen, ja keskittäessäni sauvaa kaarron jälkeen, vedin sitä tahattomasti liikaa oikealle. Korjasin virheeni, jolloin kone lensi sen jälkeen riittävän puhtaasti. Oli mukava "oppia uutta"

Reilun puolentoista tunnin kohdalla nälkä yllätti. Nyt lähden kyllä pois, jottein paha olo pääse pilaamaan niin mahtavaa lentopäivää kuin tämä. Lentelin muutaman laaaaaajan ympyrän kovalla vauhdilla kentän päällä, ja sain näin korkeuksia pois. Sitten jarrut kehiin ja pääsin vajaaseen 400 metriin. Sompailin myötätuulen alkuun ja ilmoitus: "Pudasjärven liikenne, Oscar Hotel 744 liittyy vasenpaan myötätuuleen, rata 26, kiintee teline". Arvelin myötätuulessa olevan hiekkakuopan aiheuttavan rytkytystä tietyssä kohtaa - ja en todellakaan pettynyt tälläkään kertaa Kyllä heilutti - tuli jopa korkeuttakin hieman lisää. Kurvailin perukselle ja siitä finaaliin. Jarrut selälleen, koska korkeutta liikaa. Pudiksen radan 26 päässä on se perkeleen kanjoni, jossa älytön laskeva - niin nytkin. Taisi lakki nousta päästä, kun päästelin jarrut selällään tuohon kohtaan. Mahasta ihan otti Mutta ei hätää, nopeudet pysyivät 100 km/h tuntumassa helposti. Siedettävä lasku ja kabiini auki.

Seuraava pilotti olikin jo valmiina lähtöön. Kollegani J. Päkkilä laittoi repun selkään ja asettautui ohjaamoon. Kokonaislentoaikani oli 1:39 minuuttia - oma henkilökohtainen ennätykseni. Tietenkin kokeneemmat naureskelevat, mutta tästä se lähtee Tärkeintä oli taas, ettei pahaa oloa tullut!!

Lueskelin taannoin pari alan kirjaa; Irti! ja Taivaalla tuulee. Ensinmainittu oli todella hyvää luettavaa. Varsinkin se kohta, jossa Jänö laattasi purtsikan ohjaamoon. On sitä tapahtunut paremmissakin piireissä. Myös jälkimmäinen kirja selvensi hieman Oulun alueen politiikkaa ilmailua kohtaan. Näistä kun olen vain kuullut jutun sieltä jutun täältä. Hyvät kirjat todellakin - suosittelen muillekin..

Seuravaa lentopäivää odotellessa..

[kartsa67]

Niin on kesä jälleen kääntynyt syksyksi täällä Oulussa. Purjelentoa on tullut harrastettua alkusyksystä hieman harvemmin kuin kesällä - johtunee osaksi huonoista keleistä. Muutamia 12 minuuuttisia mäenlaskuja on kirjattu purjelentäjän päiväkirjaan. Eräs keikka on painunut mieleeni pysyvästi.

Valmistauduin starttiin Pudasjärven kiitoradalla 08 - olin juuri saanut valmiiksi ohjaamotarkastuksen. Peukalo ylös - ja katse tiukasti hinurin perään. Kaikki tapahtui kuten monet kerrat ennenkin; Juniorin nokka laskeutuu hieman alemmas, jolloin tiedän kannuspyörän irronneen maasta. Nopeus kasvaa, pieni kiristys jolloin Junnu nousee keveästi siivilleen. Lainahinurimme OH-CBX kerää vielä hetken vauhtia ja nousee sitten ilmaan. Katselen varovasti ympärilleni - oikealla näkyy Pudiksen platta sekä leirialue. Keli ei ole parhaimmasta päästä tuumaan itsekseni - taitaa olla taasen sellainen 12 minuutin keikka. Minulla niitä riittää, hihittelen itsekseni. Sitten noin 80 metrissä äkillinen termiikkipuuska vavahduttaa konetta - ei tunnu missään, nämä ovat tuttuja efektejä. Mutta sitten kuuluu äänekäs kolaus ja alaa tärinä ja vapina Mitä ihmettä!! Taitaa päästä kirosanakin. Junnu vajoaa nopeasti ja hinuri on jo noussut nopeasti huomattavasti ylemmäs. Vapina ja vajoaminen jatkuu - katson onko siivet tallella ja samalla huomaan jotain punaista vasemmassa siivessä?? Jarrut ovat auki - käsi kahvalle, ja todellakin, ne ovat auki. Työnnän sinisen kahva takaisin lukkoon, jolloin vapina ja vajoaminen lakkaavat. Päästä irti ja samassa kolahtaa - jarrut ovat taasen auki. Pe***le tuumaan, ja työnnän kahvan pohjaan ja pidän sen siellä kädellä.

Ilmoitus hinurille, että on hieman ongelmia. Lautturi kysyy vedetäänkö laskukierrokseen vai jatketaanko? Tuumaan pari sekuntia - vie minut termiikkiin. Koska mitään vaaraa ei enää ole, jatkamme nousua. Onpahan korkeammalle enemmän aikaa jos ongelmat jarrujen kanssa jatkuvat. 500 metriä ja irti - lennän suoraan ja päästän käteni siniseltä kahvalta. Mitään ei tapahtu - kokeilen vielä jarrujen toimintaa avaamalla ne. Ihan OK - lento jatkuu siis normaalisti

En kuitenkaan pääse ylemmäs, joten sompailen myötätuulen alkuun. Normaali lasku ja informoin muita tapahtuneesta. Kokeilemme jarrujen toimintaa maassa - kaikki toimii normaalisti. Alamme miettimään mistähän moinen voisi johtua. Syitä voi olla useita: en ollut lukinnut jarruja kunnolla (tosin tein tämän mielestäni kaksi kertaa tarkastuksen aikana), olen kenties polvella avannu jarrut termiikkipuuskan aikana, tai sitten Junnun jarrujen lukko on hieman löysä / herkkä.

Näin jälkeenpäin hieman pelotti tapahtuma, koska se oli minulle aivan uusi ja outo. Mutta omasta mielestäni selvisin aika hyvin - en panikoinut vaan löysin ratkaisun nopeasti. En tiedä mitä olisi tapahtunut jos lautturin olisi ollut pakko laukaista köysi irti suuren vajoamisen takia. Luultavasti ei kummenpaa - Pudiksen kenttää riittää vielä tuossa korkeudessa ruunsaasti laskua varten. Ja olisin huomannut viimeistään laskussa jarrujen olevan auki

Niin, OIK:n koneethan ovat tätä kirjoittaessa Ahmosuolla. Pidän kovasti lentämisestä lähellä kaupunkia, koska toimintaa ja nähtävää on enemmän Maksimoin lentämiseni näin loppukautena änkeämällä röyhkeästi muiden kyytiin oman lentämisen lisäksi. On myös mukavaa ottaa oppia kokeneilta lentäjiltä Puchaczin takatoosasta. Meillä oli viime viikonloppuna vierailija muistaakseni Kajaanin lentokerhosta (vaimikäseoli). Eräs lennonopettaja tarvitsi muutaman keikan lupiensa säilyttämistä varten, ja kävi meillä lentämässä. Minä tietenkin olin vapaaehtoinen koululentoa varten

Oli aika jännittävää olla ihan minulle tuntemattoman opettajan opissa. Lento oli normaali lukuunottamatta starttia Puhkulla Sen verran hätäilin nousun kanssa, jotta sain kannuspyörän pyörimään nousun aikana => vedin koneen siis alinopudella ilmaan. Ei ole muuten ensimmäinen kerta Puhkulla - paljon Junnulla lentäneenä luulin jo nopeuden riittävän nousua varten (seli, seli). Niin - lentelimme open kanssa siellä sun täällä ja tuhlasimme korkeuksia. Aikanaan ilmoittelin Oulun tornille läpi 1100 jalkaa ja valmistuduin laskuun. Laskukierros oli normaali näin noviisille - hieman liian lähellä kenttää kuten tavallista. Loppuveto alkoi open mielestä pikkuisen liian aikaisin, mutta muuten ihan OK. Painoin opetukset visusti mieleeni..

Saihan Oulun torni myös noviisin ajatukset sekaisin erään hinauksen aikana. Normaalit jutut kerrottuaan lautturin kanssa, tokaisi lennonjohtaja yhtäkkiä radioon: "Oscar 832 - QNH 1004". Öööö - puhuiko se mulle, tuumasin? Rekisteri oli ainakin tuttu? Ai joo: "QNH - 1004, 832", möläytin jaksolle. Tosin korkeusmittarin painelukemaa ei tarvinnut muuttaa, koska Ahmosuo ja Oulun kenttä ovat käytännössä samalla tasolla, jolloin paineet mittarissa olivat samat Nämä odottamattomat tapahtumat tietenkin ovat kokeneelle lentäjälle itsestäänselvyyksiä, mutta itse koen ne aina yhtä jännittävinä ja uusina asioina. Näin se kokemus karttuu, ja jonain päivänä kuulun myös itse näihin kokeneisiin lentäjiin jolloin naureskelen noviisien jutuille

Jep - seuraavaa viikonloppua odotellessa..

[kartsa67]

Vähäksi käy ennenkuin loppuu Enään yksi viikonloppu jäljellä purjelentokautta täällä pohjoisessa. Viime viikonloppuna (12. - 13.9.2009) lenneltiin oikein urakalla. Omalta kohdaltani lauantaiaamu alkoi mitä parhaimmalla tavalla - kaimani K.Aaltonen päätti ulkoiluttaa Cessnaansa ja uteli kiinnostaisiko kyyti? No, tottakai kiinnosti Ei tarvinut kahdesti pyytää kun oli jo säätelemässä OH-CSO:n isuinvöitä

Startti tapahtui normaalisti - aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oli aivan tyyntä. Päätimme suunnistaa kotiani kohti, joka siis sijaitsee Ahmosuolta etelään noin viiden kilsan päässä. Isoa 110kV:n sähkölinjaa seuratessa, oli helppo suunnistaa oikeaan osoitteeseen Ja pari kaarrosta pihamaan päällä, jossa kotiväki ihmeissään katseli taivaalle, että kuka kumma se siellä. No, arvasivat oikein minun istuvan pelkääjän paikalla

Sitten sompailtiin pitkin Tyrnävän lakeuksia kohden kylää. Ei ollut vaikeaa löytää asutuskeskusta keskeltä peltoja ja kirkontornikin näkyi kauas. Tsekattiin paikalliset nähtävyydet: S-market, kirkko ja viinatehdas. Sitten samaa reittiä takaisin kohden Sanginjoen lentopaikkaa. Tällä välin oli kelikin jo hieman herännyt - taivaalle poksahteli pieniä pilvenhattaroita, joiden alla Cessna heilui lupaavasti. Sanginjoen platalla oli kaksi konetta - pressuin peitettynä kuten tähänkin asti. Milloinhan noilla on viimeksi lennetty, tuumasin itsekseni. Vai joko ilmailijan innostus oli saatu loppumaan? Tarkastelin kiitoratana käytössä olevaa peltosaraa. Hassusti ihan keskellä rataa, pönöttää lato!? Eikös tuo ole aika vaarallisesti tiellä laskun ja nousun aikana? Ajatukseni katkaisi K.Aaltonen, joka tuumaisi suunnistavansa kohden Hangaksen VOR:ia?? Ai mitä, mietin hetken??!! Sitten muistin sen olevan kaimani kotitalo, joka sijaitsee myös Ahmosuon läheisyydessä Hihittelin itsekseni ja mölisin jotain intercomiin.

Kappas - Ahmosuon kenttä tosiaankin maaastoutuu hyvin ympärillä olevaan luontoon! Kentästä ei näkynyt muuta kuin ne vihreät peltihallit, jotka sulautuvat tältä etäisyydeltä aika hyvin vihreään maastoon. Mutta jo melkein konkarina, osasin etsiä Oulujoen ja siitä katseeni suunnisti kohden Pikkaralan kytkinasemaa (joka näkyy kauas). Kytkinasemasta katseeni siirtyi hieman itään, josta alkaakin EFAH:n rata 12. Eipä aikaakaan kun metsän keskeltä alkoi pilkottamaan kiitoradan tutut muodot - se pitkä suora viiva

Vaaputusta Hangaksen VOR:in päällä, ja samalla laskin onko kaikki kotieläimet pihassa. Eipä ollut kovin helppoa tunnistaa mustaa hevosta tummaa maata vasten? Löysin vain yhden - kaksi pitäisi kuulemma olla. No, lienee tallessa ilmoitin intercomiin. Tutut manööverit korpikentälle tullessa ja sitten laskukierrokseen. Lasku ja rullaus halleille, jonne olikin jo saapunut kourallinen innokkaita ilmailijoita. Nopea briiffaus kavereille ja purjekoneet kentälle!!

Sitten aloitimme tavallisen lentopäivän. Käytössämme oli Junnu ja Puhku, joilla lentelimme innokkaina. Samana viikonloppuna olin useaan otteeseen Puhkun takapenkillä valokuvaamassa ja seuraamassa kokeneempien lentämistä. M.Mankisen kanssa lentäminen oli opettavaista! Maukka näytti miten heikossa termiikissä oikeasti lennetään - se oli kokemus se Huomasin heti suuren eron lentokäsialoissamme - Maukka lensi käsittämättömän rauhallisellla liikkeillä. Päätin että minusta tulee isona samankaltainen ohjaaja

Ei sitä turhaan kuppilatiimaa kehuta - ja lasken kyydissä olemisen myös täksi. Muutenkin kyselin aika paljon tyhmiä kentän laidalla pönöttäessämme Semmoinen viikonloppu oli se - oikein antoisa, vaikkei termiikkikeliä enää olekaan. Vielä yksi jäljellä ja sitte se on ohi osaltamme.

Odotellessa..

[kartsa67]

Ohi on Nyt sitten alkaa piiitkä ja pimeä odottelu seuraavaan purjelentokesään. Viimeisenä purjelentopäivänä oli Ahmosuolle kokoontunut sekalainen joukkio mattimyöhäisiä lentäjiä. Ilma tuolloin oli yllättävän hyvä - kuten muutenkin loppusyksystä. Tosin termiikkejä tällä korkeudella ei enää paljoa esiinny.

Lauantaina oli pilvikatto liian matalalla estäen "normaalin" lentämisen, joten tutustuin aamupäivällä pidettyyn Super Dimonan katsastukseen. Yllätyin koneen ohjaamotiloista - nehän olivat suorastaan juhlavat Päätin että, kunhan lompakkoni antaa periksi, hankin MOPU-pahvin. Katsastus vietiin loppuun ilman mitään suurempia huomautuksia. Koelennon jälkeen Dimona palasi takaisin kotikentälleen Oulunsaloon.

Sunnuntaina sitten lenneltiin purjekoneilla oikein urakalla. Vakuutukset olivat vielä voimassa sen päivän, joten käytimme hyväksi tätä hetkeä. Tämän kesän valmistuneet oppilaat lensivät oikein urakalla, ja hankkivat kokemuksia Ahmosuon kapeasta kentästä. Myös navakka tuuli aiheutti lisämausteita laskussa. Itse istahdin Puhkun etupenkille yhden kerran. Tapani mukaan otin opettajani juttukaverikseni. Hinaus oli tavallinen - irti 500 metrissä ja kaarto. Eipä paljoa nostanut. Lentelin 80 km/h siellä sun täällä ja kuuntelin poikkeuksellisen vilkasta radioliikennettä.

Terästäydyin kuullessani erään ilmoituksen tietystä häiriöstä yhdessä lentolaitteessa Katselin innostuneena joka suuntaan, etsien tätä kyseistä ilma-alusta, jolla oli selkeästi jokin vika. Äh - se olikin harjoitus, minua valaistiin. Jatkoin lentämistä lähestyen 1100 jalkaa. Kummastelin ruskan puuttumista lähes kokonaan, vaikka syksy on näinkin pitkällä? Viime vuonna tähän aikaan se oli selkeästi värikkäämpi. Lienee vaikutusta yöpakkasten puuttuessa tuumailin.

Joops - ilmoitus Oulun tornille ja sompailin myötätuulen alkuun. Kaikki meni niinkuin pitikin - ehkä nopeutta liikaa loppuvedon aikana, mutta muuten mainio lasku. Tajusin tämän olevan viimeinen lentoni tälle vuotta Masennuin hieman, mutta saamme viettää aikaa koneiden parissa koko talven - kyllästymiseen asti Loppupäivän otin valokuvia ja höpötin muiden ilmailijoiden kanssa. Päivä oli ohi ennenkuin se ehti edes alkaa - koneet halliin ja ovet säppiin.

Semmoinen lentokesä!! Sain runsaasti kokemusta purjelentämisestä kesällä. Myöskin kuppilatiimaa tuli runsain mitoin. Numeroiden perusteella lentokokemukseni ei tälle kesälle ollut mikään tavattoman suuri Kokemusta karttui ainoastaan 23 startin ja vajaan yhdeksän lentotunnin verran. Alkukesän mahtavat termiikkikeikat pilasi pahaolo, joka kiusasi minua melko pitkään tänä vuonna. Mutta hiljaa hyvää tulee - ensi kesänä taatusti otetaan takaisin menetetyt lentotunnin. Tavoitteeni on saada matkustajankuljetusoikeus joskus heinä-elokuussa. Starttimäärä tulee varmasti täyteen jo alkukesästä, mutta 35 tunnin / 15 päällikkötunnin kartuttamiseen menee muutama tovi.

Ensi kesää odotellessa,